Kustannusosakeyhtiö Teos
Vilhonkatu 6 A, 3. krs, 00100 Hki
Tel. +358 (20) 743 1250 | fax (09) 675 970
info(a)teos.fi

Kun ketään ei kiinnosta

Monesti tulee mietittyä, että mikä on kiinnostavaa.

Itse kiinnostavuus on kiinnostavaa. Olisiko siinä ideaa, että tekisi jotakin juttua ja kysyisi itseltään uudestaan ja uudestaan: Mutta onko tämä vielä kiinnostavaa? Koskettaako tämä vielä muita?

Toki näin tulee kaikissa töissä jossain määrin aina tehtyä. Mutta väittäisin, että tietyssä vaiheessa homma kääntyy päälaelleen ja jatkuvasta muiden toiveiden huomioimisesta seuraa se, että ketään ei kiinnosta.

Kun joku kertoo minulle uudesta ilmiöstä, saatan sivuuttaa asian pelkästään sanomalla, että "asia ei ole kiinnostava". Mutta silloin en oikeastaan sano mitään. Ilmaisen vain yhden ihmisen maun, oman makuni.

Liikun nyt huteralla alueella, mutta sanoisin, että mitä korkeammin koulutettu ihminen on, sitä kiinnostavampana hän pitää kaikkea. Tai ei tarvitse olla edes koulutusta, mutta jokin harras harrastus tai vihkiytymistä johonkin hieman laajempaan asiaan. Silloin on ikään kuin oppinut "kiinnostumisen muodon". Ja silloin löytää aiheesta kuin aiheesta – vaikka virkamiesten rutiineista – nopeasti jonkin kulman, joka jollain tavalla kiinnostaa myös itseä.

"Se-ja-se ei ole kiinnostavaa." Näin sanoo ihminen, jonka mielestä kiinnostavia ovat loppujen lopuksi vain lööppijuorut. Niihin voi sitten suhtautua uteliaasti tai huvittuneesti, mutta ne ovat ainoita kiinnostavia asioita.

Kiinnostavuus on tärkeä teema toimittajien kannalta.

Mitä ns. laatumediat tarjoavat ihmisille? Tilastollisen typeryyden kaikkivaltaa (’enemmistö suomalaisista on sitä mieltä, että…’, ’47 prosenttia pitää Tarja Halosen ulkopolitiikkaa…’), asiantuntijamaista kielenkäyttöä (’nousujohteisuus jatkui osakemarkkinoilla’), silmiinpistävän väärää informaatiota (’taloudellinen kilpailukyky lisää hyvinvointia’), häpeämätöntä itsestäänselvyyksien jauhamista (’lämpimät säät ovat lisänneet tulvien riskiä’). Näitä tulee uutisista toiseen, lehdestä toiseen, päivästä toiseen.

Toimittajat puolustavat samuutta sillä, että lukijat haluavat tällaista. Ikään kuin he tietäisivät, mitä kansa haluaa. Ja samaan aikaan puhutaan kyllä lehti- tai tv-uudistuksista ja lukijoiden kuuntelemisesta!

Rehellisesti, milloin olette viimeksi lukeneet omaperäisen lehtijutun? Itse olen lukenut juttuja, joissa on ollut ehkä omaperäinen idea, mutta jutun leipätekstissä on paljastunut tavanomainen näkökulma jo ensi riveiltä, joten olen jättänyt lukemisen kesken. Tähän heittooni pitää kuitenkin suhtautua varauksella, koska tämä on vain oma makuarvostelmani, ei muuta. (Toisaalta luulen ja toivonkin, että uutta luovat toimittajatkin suhtautuvat näin yleiseen juttutarjontaan.)

Missä kiinnostavaa sitten on? Jos haluan ihmetellä, kuinka oudolla tavalla asioita voi tarkastella, jos siis haluan aidosti uuden asian tai näkökulman, uutisen, silloin luen romaania tai filosofiaa. Siellä "uutista" on kuitenkin suunniteltu kymmeniä vuosia, ja sen myös näkee lopputuloksesta.

Tämä ei ole kritiikkiä toimittajia kohtaan. Eipäs ruveta prinsessoiksi siellä. Pikemminkin tämä on kunnianosoitus toimittajille, että tästä kaikesta huolimatta uutisissa on aina jotakin kiinnostavaa. Seuraan aina uutisia.

Toisaalta ehkä uutisten kohdalla sana kiinnostavuus on väärä -- ? Jos ihminen on kofeiiniriippuvainen, hän ei ole kiinnostunut kahvista. Hän tarvitsee sitä päivittäisen annoksensa, samoin kuin uutisia tarvitaan päivittäinen annos.

Jakke Holvas
26. syyskuuta 2007

Kommentoi »

Kommentit

-a-
27. syyskuuta 2007

" Kun ketään ei kiinnosta ", kiinnosti Kiinnostavaa, kun sana helisee, kulkunen kilisee ja hevonen juoksee. Kaikki tietävät, että hevonen juoksee suitsissa, vaikka kartanon pihalle. Tärkeät tapaavat. Hevonen ei voi poiketa, tai se on tarpeeton. Tottelemattomaton työhevonen on turha xx Olen löytänyt paljon esimerkkejä mielenkiintoisista otsakkeista: - Istu hölmö alas ja ota iisisti - Globaalit työvoimastrategiat koettelevat moraalikäsityksiä - Tieteen tinoissa paljon tuntematonta - Kuvassa väliinputoajien sukupolvi - Teknologiaa kehitettäessä pitää kuulla myös kuluttajaa - Keskustelu on olennainen osa nykymuotoista parlamentarismia - Uskon rakkauteen, olen romantikko - Hyvät neuvot kalliit - Älyn sokea ihannointi vaaraksi ihmisille - Universumin pimeällä puolella - Tuntosarvet tulevaisuutta kohden - Tästä teatterista katosi 20 000 katsojaa xx Loputtomasti lupaavia otsikota, Sisällöt ? xx Sisällötuottajat: " Arjessa vallitsee henkiinjäämisen paniikki " Ajattelen, että jotkut haluavat kuolla pystyjaloilta, jotkut hiljaa suurempi osa ei ajattele mutta kaikki kuolee, kuolevat Kieli ja elämä, loputtoman milenkiintoista -a- Tuotteena ajattelu on maukkaampaa kuin vaahtokarkki tai chilisuklaakakku

Minna
28. syyskuuta 2007

Kylläpä on erikoinen blogi. Ensimmäisessä jutussa kirjoittaja haluaisi omata "mitä välii" -asenteen, tai ainakin välillä heittäytyä (ilmeisesti cooliksi) olemaan välinpitämätön ja sitä kautta kai jotenkin rento??? Toisessa kirjoituksessa hän haluaisi välillä heittäytyä lapselliseksi ja hulvattomaksi ja kolmannessa ilmettelee, mikä ylipäätään kiinnostaa ketään. No ei ainakaan aikuisen miehen epätoivoinen yritys jotenkin päästää irti sovinnaisuuksien kahleista. Sen kun menet ja teet mitä mieli tekee, mitä sitä liikaa pohtimaan ja lupaa keneltäkään ( edes itseltä) kyselemään. Jopa se, että et ole kiinnostunut jostain asiasta näyttää herättävän syyllisyyttä. Hämmentävää... I mean really!

Kommentoi »