• Esittely
• Mediaotteita
• Tekstinäyte

Toniemi ja Huvuori ovat perustavallisia kaupunkilaisia. Ilmiöön kuin ilmiöön he tarttuvat ja nielevät sen aina karvoineen päivineen. Paniikkireaktiot seuraavat masennusjaksoja Toniemen ja Huvuoren myllertäessä eteenpäin suu vaahdossa lärvisuomen mutkikkaissa yhteiskunnallisissa kuvioissa. Mutta kauan ei kestä kun toveruksemme jälleen kääntävät takkinsa ja hymyilevät lämpimästi. Kaikessa he ovat mukana, ja aina eturintamassa.

He ovat miehiä siinä missä naisetkin ja kaikkea siltä väliltä. He ovat ekotisteja ja kapinisteja. Kokeilevatpa he myös huono-osaisina oloakin ja ihailevat Ex-Stasia. Mukana seikkailevat myös Pjölrn Walrus, Korsten Sixpäck ja Preus-suomalaiset.

Toniemi ja Huvuori, ylimmät ystävykset sisältää Parnassossa ilmestyneitä satuyhteiskuntapakinoita. Se on hillitön kerronnallinen neronleimaus, jossa osoitellaan ovelasti ja sanakiemuroin yhteiskunnan ja koko maailman kummallisuuksia. Kerronta ei kuitenkaan jää parodiaksi. Toniemeen ja Huvuoreen todella kiintyy, samoin heidän maailmaansa, jossa kaikki on niin vinksallaan, ettei se voi olla kuin täyttä totta.

Runoilija, sarjakuvapiirtäjä Jyrki Heikkisen mullinmalliset piirustukset kuvittavat Toniemen ja Huvuoren elämän toista puolta, joka on täyttä lihaa ja animaalisen kaunis.

Kirjastoluokka 84.2
Sidottu, ylivetokansi
148 x 190 mm
180 sivua
Graafinen suunnittelu Timo Ketola
Mustavalkokuvitus Jyrki Heikkinen
Ilmestynyt 14.2.2008
978-951-851-153-6

Juoni muljahtelee, oikoo ja syöksyy suin päin assosiaatioiden labyrintissä, koskaan ei voi tietää, mitä kulman takana vastaan tulee. Kieli ilotulittaa, ilmiliekki korventaa tottumuksia monin tavoin.  (...) Jouko Sirola on kirjoittanut raikkaan ja uusioivan pakinakokoelman.
Matti Saurama, 7.4.2008

Kirjailija Jouko Sirola paiskaa mitään aavistamattoman lukijan pesukonepyörityksestä ja mikrosta mankeliin ja sieltä vielä pesulaudan ja sinkkipaljun kautta ulos pyykkinarulle kevättuulten heiluteltavaksi.
Anu Harju, Voima 3/2008

Toniemi ja Huvuori on tymäkkä tarnakokoelma, joka naurattaa ja hämmentää, valaisee ja pimentää. Sen jälkeen on toisin.
Lauri Sihvonen, Parnasso 2/2008

Nyt [Sirolasta] on kuoriutunut yhteiskunnallinen räyhähenki.
Mieleen tulevat edesmenneet: rumien, likaisten ja ilkeiden kuvaaja Arto Salminen ja veteraanipilkkakirves Jussi Kylätasku.
Jani Saxell, Uusimaa 9.4.2008

Sirolan kirja Toniemi ja Huvuori, ylimmät ystävykset on kieli-, sana-, ja tavuiloittelua, se on ryskinää aatteilla, maailman mielipuolettomalla menolla ja ihmisluonteen kieroimmilla sekä tasapaksuimmilla piirteillä. (...) Sirolan seuraajia käy vähän sääliksi: kuka yltää lähellekään hänen tavuiloitteluaan ja mielensä käsittämättömiä kiemuroita?
Anu Harju, Voima 3/2008

Toniemi ja Huvuori ovat siinä määrin absurdeja olentoja, että he ovat melkein totta. Uskomattominta on kuitenkin se, kuinka kirjailija kääntää hillittömän halvatkin sanaleikit korkeahintaiseksi kirjallisuudeksi.
Karo Hämäläinen, Suomen Kuvalehti 17/2008

Sirola harjoittaa mainiota uuskielen parodiaa, EU-jargonin ja positiivisen ajattelun päälaelleen kääntämistä.
Juha Drufva, Kansan Uutiset 15.4.2008

Satiirikko kääntää kaiken päälaelleen ja höystää hurjan menon vielä hulvattomalla kielellä (...) Oikeastaan olisikin paikallaan lukea [Toniemeä ja Huvuorta] pätkissä. Saisi enemmän irti mehevistä yksityiskohdista eikä puutuisi jatkuvaan ilonpitoon. Samalla voisi rauhassa nautiskella Jyrki Heikkisen mainiosta kuvituksesta, joka sopii tarkalleen tarinoiden henkeen.
Raija Hakala, Pohjolan Sanomat 9.4.2008

[Sirolan kielessä] on vapautunutta iloa, kokeilemisen riemua, assosiaatioiden villiä ryntäilyä.
Helena Rintala, Kiiltomato.net 23.4.2008

Porvoolaisen kirjailijan Jouko Sirolan satiirisissa teksteissä seikkailee moni tutulta kalskahtava nimi. Hulvattomat tarinat vievät yhteiskunnan joka nurkalle.
Riitta Korhonen, Talouselämä 2008/17

Teos ruoskii hyvin elämän ja yhteiskunnan kummallisuutta ja oikkuja. Sen lukemisen jälkeen voi tuntua siltä, että maailma tosiaankin pyörittää meitä, emmekä me maailmaa, mutta nautinnollista eläminen voi silti olla. 
Ida Ahonen, Lukufiilis 2008/3

Sinulle, joka luet Toniemen ja Huvuoren itseksesi!

Toniemi ja Huvuori, ylimmät ystävykset, olivat hengen heimolaisia. He rakastivat elämän kentillä ja asuivat – kuten ihmiset – keskellä meidän aikaamme. Eivät tietenkään ilmaiseksi: ensimmäisten joukossa he olivat ottamassa rahaa vastaan, eivätkä väheksyneet halpojakaan keinoja. Millään tavalla sosiaalisia pummeja he eivät siis olleet.

Omilla silmillään Huvuori ja Toniemi katselivat samaa maisemaa, joka juuri nyt avautuu sinun yksinäisistä silmistäsi. Heidän hajunsa on sinun hajusi ja heidän makunsa tuskin sinun makuasi parempi. Eläessään täällä, meidän kaikkien keskellä, Toniemi ja Huvuori eivät kursailleet vaan nielivät kaiken sellaisenaan, pureksimatta, kuten sinäkin.

Huvuori ja Toniemi olivat täyttä lihaa ja verta. Heitä vaivasi ulostyöntyvä vatsa. He pitivät tietokonetta hellästi sylissään. Mutta ennen kaikkea he asuivat Irkkunummella rauhallisten teinityttöjen keskellä, bailasivat öissä ja muuttivat lähiöön. Näin kaikki edut koituvat heidän edukseen kuten sinunkin eduksesi tänään.