• Esittely
• Mediaotteita
• Tekstinäyte

Silja Järventaustan toinen runokokoelma Liputettu päivä innostaa kohtaamaan päivän ja yön, ilon elämästä ja kirjoituksesta.

Järventausta kirjoittaa kiertelemättä – ja kieputtaa samalla runojen maailman päälaelleen. Oikukkaat, absurdiin ulottuvat lauseet muodostavat yhden Järventaustan lyriikan nautinnollisimmista puolista.

Kokoelman rikas ja yksityiskohtainen kieli herättää esineet, kasvot, huoneet ja kadunkulmat puhumaan. Runoissa liikutaan uteliaasti sisällä ja ulkona. Mukana kulkee muistorikas lähimmäinen, joka tietää, mitä väriä runon puhuja katsoo mieluiten ja jonka tuolin liikkeitä voi seurata loputtomiin.

Kirjoituksen ihmeellinen logiikka tarttuu kaikkeen ja kääntää kohtaamansa uusiin asentoihin. Suuri muuttuu pieneksi – ja pienestä tulee valtavaa.

Kirjastoluokka 82.2
Sidottu, suojapaperi
148 x 207 mm
63 sivua
Graafinen suunnittelu Camilla Pentti
Ilmestynyt 1.8.2008
978-951-851-148-2

Kirjoittajan [Silja Järventausta] toisen teoksen, Liputetun päivän, iloisessa otteessa on ennakkoluulottomuutta, josta löytyy paljon voimaa
Outi Kaikkonen, Savon Sanomat 12.10.2008

[Liputettu päivä] pääsee syvälle kieleen, usein sitä reittiä, jolla kieli menee rikki. Sitä lukiessa tuntee väliin vajoavansa, ja sen herättämä mielikuvien runsaus on kiusallisen tehokasta ja kaihoisaa.
Pauliina Haasjoki, Parnasso 4/2008

Leikkimieli ja terve itseironia tekevät siitä [Liputettu päivä] nautittavaa luettavaa.
Heli Liimatainen, Ilkka 2.8.2008

Järventaustan persoonalliseen runokyytiin kannattaa heittäytyä.
Anna-Leena Ekroos, Pohjalainen 12.8.2008

Hänen puheensa koskee istumista, nousemista ja seisomista. Sen hän puhuu. Hän ei sano muita sanoja. Hän nousee ja menee alas mahalleen. Näyttää, miten se sovittaa eri polvilla istuvat lajit osaksi käyttäjänsä ihoa.

Hän liimaa mutkassa sanoja. Hänellä on värillinen lakki päässä ja hän puhuu sen kanssa. Hän on varmistanut, mitä puheessa on. Hän luettelee, keitä nousee ja nojautuu lankkuihin. Hän tuntee juoksun myöntävän hänelle luvan lukea kaikesta. Hänellä on jännittävä tilanne. Hän tuijottaa ja lukee samanaikaisesti. Ja toivoo paikkakuntaa.

Puheessa on potkuja. Luen iloista. Jotenkin hän tekee sitä koko ajan, vie puhetta. Ja se valehtelee hänelle koko ajan. Hän on lumoutunut sairasautoista, kattoluukuista. Kattoluukkujen loikista. Hän lukee sanomat. Puhe ja laulu pitävät toistensa puolia. Jokuhan välittää.