• Esittely
• Mediaotteita
• Tekstinäyte

”Meidän perhe muistuttaa vähän Sound of Musicin von Trappin perhettä. Paitsi että me emme laula silloin kun joku mokaa. Me vain huudamme tai vaikenemme.”

Näin kuvailee 13-vuotias Selma seitsenlapsista, maaseudulla asuvaa perhettään. Selman 20-vuotias sisko Irina on repäissyt itsensä irti omituisesta lapsuudenkodista, lähtenyt Pariisiin maalaamaan ja rakastunut siellä Fridaan, joka haluaa myös tulla taiteilijaksi ja jolla on ihana nimi; sama kuin Irinan idolilla Frida Kahlolla.

Kun Irina ja Frida tulevat Suomeen juhannuksen viettoon, heidän rakkaustarinansa pakottaa Irinan perheen kohtaamaan monia asioita silmästä silmään. Samalla myös Selman maailma muuttuu.

Juslin kirjoittaa niin hauskasti, että lukijaa alkaa samalla itkettää. Selman riemastuttavan tarkka ja paljastava kerronta on suoraa ja tuoretta, Irinan puolestaan maalailevaa ja pohdiskelevaa. Heidän havaintojensa kautta erikoisen perhe-elämän piirteet nostetaan rohkeasti esiin.

Suurisieluisen huumorin läpi romaani kuvaa haavoja ja vaurioita, sekä lasten että aikuisten suojattomuutta ja avuttomuutta. Se haastaa lukijan pohtimaan, miten voisimme ponnistella oikein elämän ja toistemme kanssa.

Läs om Frida och Frida på Södertsröms nätsida.

Kirjastoluokka 84.2
Alkuteos Frida och Frida
Suomentanut Jaana Nikula
Nidottu, kartonkiliepeet
148 x 207 mm
260 sivua
Graafinen suunnittelu Helena Kajander
Teos & Söderströms -sarja
Ilmestynyt 12.9.2008
ISBN 978-951-851-169-7

Emma Juslinin ensimmäinen suomennettu teos Frida ja Frida onnistuu nostamaan arjen ja tavallisen elämän kuvauksen puuduttavan perusproosan yläpuolelle oivaltavalla kielellään ja kerronnallaan. (...) Jaana Nikulan suomennos tavoittaa hyvin Juslinin kielen kepeyden ja vakavuuden kirpeänmakean yhdistelmän.
Salla Simukka, Hämeen Sanomat 15.10.2008

Nuoren suomenruotsalaisen Emma Juslinin toinen romaani [Frida ja Frida] lähenee sanallistettua spontaania maalausta. Kirjailija on poikkeuksellinen kielitaituri, suoranainen luonnonlahja. (...) Suomalaista perhe-elämää hermoherkkine äiteineen, saamattomine isineen, vilkkaine lapsilaumoineen, kissoineen, koirineen ja naapureineen ei usein kuvata näin elävästi. 
Teppo Kulmala, Savon Sanomat 11.10.2008

Juslinin tapa kertoa ahdistuksesta ja ahdasmielisyydestä ei ole raskasta luettavaa; se saa lukijan pikemminkin hymyilemään. 
MK, Gloria 2008/11

Selman assosiaatiot ja nokkelasti sujuva kieli paljastavat arjesta outoja ja huvittavia puolia. Lukijaa riipaisee Selman omapäinen rohkeus ja hänen perimmäinen yksinäisyytensä. 
Kristina Carlson, Suomen Kuvalehti 43/2008

On iso onni, että Emma Juslinin kehuttu romaani [Frida ja Frida] on käännetty suomeksi. Juslin sekoittaa alkoholin ja väkivallan kaltaiset isot asiat tiineisiin kissoihin, ketsuppia mankuvaan pikkusiskoon ja pehmoelefantteihin - ja lähenee lapsuuden ja aikuiseksi kasvamisen, vapauden ja rakkauden mysteereitä. 
Sanna Kangasniemi, Image 2008/9

Arjen, ahdasmielisyyden ja rakkauden kuvaajana Juslin on hyvä. Hän puhuu myös vakuttavasti ihmisen oikeudesta puolustaa oman elämänsä totuutta ja aitoutta. 
Marja Kuparinen, Kirkko & Kaupunki 44/2008

Juslinin kyky rakentaa monikerroksinen teos on vakuuttavaa ja erityisesti Selman katseen kautta rakentuva maailma on rikas ja yllättävä.
Kaisa Kurikka, Turun Sanomat 1.12.2008

Jaana Nikulan hienosti suomentama teksti liikkuu arvaamattomasti ja ennakoimattomalla tavalla.
Päivi Hahko, Helsingin Uutiset 23.11.2008

Emma Juslinin Frida ja Frida on kirja, jonka haluaisi ahnehtia yhdeltä istumalta. (...) Tarinan taustalle rakentuu elämä, joka on kaikessa epätäydellisyydessään jotain ihmeellistä ja arvokasta. Juslin kirjoittaa tuoreesti ja käyttää kieltä pysäyttävän taitavasti.
AL, kaksplus 2008/12

Nuori suomenruotsalainen Emma Juslin (s. 1985) avaa lukijan eteen maalauksen. Sanat ovat kuin siveltimen vetoja, värikylläisiä, elämänmakuisia ja uskomattoman liikkuvia. (...) Kirjan imu on niin vahva, että pakostikin jää kysymään mitähän tälle perheelle kuuluu viiden vuoden päästä.
Tarja Heiskanen, Mielenterveys 6/2008

Jaana Nikulan suomennos yltää herkkävireiseen ja sujuvaan tulkintaan, jonka ihailtavuus johtuu pitkälti Juslinin oman kielen vivahteikkuudesta.
Eila Jaatinen, Etelä-Suomen Sanomat 7.12.2008

Romaanissa kuvataan valloittavasti nuoren tytön ajatusmaailmaa. Selma tarkkailee aikuisten elämää, mutta on vielä kiinni lapsuuden tärkeissä jutuissa. Kirjan runollinen, humoristinen tyyli hurmaa.
Laura Honkasalo, Miss Mix 2008/12

Emma Juslin (s. 1985) loihtii värikkäästi ja vauhdikkaasti Fridan ja Fridan kaksi maailmaa - ja niiden keskelle kokijat. (...) Juslinin räiskettä, rätinää ja itkijänaisen maailmansurua lukee mielellään.
Jani Saxell, Uusimaa 24.12.2008

Emma Juslinin kieli on rikasta, kuvailevaa ja aistikasta. Hän saa tavallisen arjenkin maistumaan runsaalta ja makoisalta - kirjan tapahtumat on helppo kuvitella silmiensä eteen. Frida ja Frida on tiukasti ja elävästi kiinni kertojien lihassa, veressä ja ajatuksissa. Tapahtumat etenevät pienieleisesti, mutta tunteet ja tunnelmat ovat niin suuria, että vielä pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin katselee maailmaa Selman ja Irinan silmin.
Arja Kangasniemi, STT 28.1.2009

On kiivettävä puuhun, jos haluaa päästä laakeiden pannukakkupeltojen yläpuolelle. Puuhun kiivetessä on vaikea laulaa. Irinalta se ehkä kävisi, sillä hän ei ole samanlainen kuin me muut. Minä en siitä selviä. Uskokaa pois, yritetty on. Ulvon kuin palosireeni: the hills are alive with the sound of music (sitten yleensä unohdan miten sanat jatkuvat) ja otan toisella jalalla tukea kuusen röpöliäisestä rungosta. Sen jälkeen tartun alimmaiseen oksaan ja yritän hilautua ylöspäin samalla kun hyräilen these are a few of my favourite things. Usein lipeän päästessäni kohtaan whiskers of kittens, olen nostamassa toista jalkaani maasta mutta tömähdän aamukasteiselle karhealle nurmelle. Istun siinä jonkun aikaa tyhmänä ja ajattelen että ei sitten.

Tänään en jaksa olla tyhmänä. Kävelen vain ohi, vaikka hiekkatien varrella kuusi levittelee harottavia vihreitä sormiaan minua kohti ja tahtoo tanssia, vähän menoa ja meininkiä, ehkä jonkun halauksenkin. Kuusi on surullisen näköinen ja vavahtelee hiukan nolona tuulessa. Kukaan ei halua tulla torjutuksi. Haluaisin sanoa puille, että tanssisivat keskenään. Siinähän te seisotte päivät pitkät ja tuijotatte yhtä ja samaa peltoa ja lumi ja sade kiusaavat teitä aina ja samat ärsyttävät salamat purevat, kyllä teillä riittää aikaa seurusteluun. Lupaan etten katso.