• Esittely
• Mediaotteita
• Tekstinäyte

Alun perin vuonna 1976 julkaistu Hämähäkkinaisen suudelma on argentiinalaisen Manuel Puigin neljäs ja tunnetuin romaani, josta on tehty myös kuuluisa elokuva. Se on tarina kahdesta vangista, Molinasta ja Valentínista. Romaanin kehyskertomus sijoittuu 1970-luvun Etelä-Amerikkaan, jossa vallitsee sotilasjuntan hirmuhallinto.

Keski-ikäinen Molina on avoimesti homoseksuaalinen somistaja ja joutunut vankilaan ”alaikäisen korruptoimisesta”. Valentín puolestaan on poliittinen vanki, joka kuuluu hallituksen kumoamista suunnittelevaan vallankumoukselliseen ryhmään.

Molina kuluttaa aikaansa muistelemalla ja kuvailemalla Valentínille kohtauksia suosikkielokuvistaan. Valentín osallistuu esittäen kysymyksiä ja omia näkemyksiään toisen kertomuksista. Keskusteluihin uppoutuminen tarjoaa hetkellisen pakoreitin tyrmästä, sotilasdiktatuurin väkivaltaisesta ilmapiiristä, ja piilopaikan itseltään kohtaloltakin.

Hämä­häkkinaisen suudelma on mestarillinen moderni romaani. Se on koskettava kertomus sotilanjuntan armoilla elävien ihmisten kohtaloista. Kirja ilmestyy Teoksen käännöskirjallisuuden Baabel-sarjassa, jossa julkaistaan merkittävää aikaisemmin suomentamatonta kirjallisuutta.

Kirjastoluokka 84.2
Alkuteos El beso de la mujer araña
Suomennos ja jälkisanat Tarja Härkönen
Sidottu, suojapaperi
130 x 207 mm
320 sivua
Graafinen suunnittelu Iira Oivo
Baabel-sarja
Ilmestynyt 27.4.2009
ISBN 978-951-851-154-3

Erinomaisen hyvin toimiva romaani. Sekä Valentin ja Molina henkilöinä että heidän suhteensa kehittyvät tavalla, jota on kiintoisaa seurata. Samalla Hämähäkkinaisen suudelma on myös yhteiskunnallisesti kantaaottava teos.
Silja Ylitalo, Kumppani 2009/5

Argentiinalaisen Manuel Puigin mestarillisen Hämähäkkinaisen suudelman (Teos) ilmestyminen vilkkaan toukokuun kynnyksellä voidaan laskea merkkitapaukseksi.
Sofi Oksanen, Helsingin Sanomat 13.5.2009

Puigin romaani on loistava näyte siitä, mitä "moderni" kirjallisuus oli parhaimmillaan (...) Se on kaunis muisto modernismin viimeisiltä sankariajoilta mutta ennen kaikkea - kun heitetään vesilintua kaikilla kirjallisilla ismeillä ja luetaan kirja kirjana - hiton hyvä romaani. Suomennos ja jälkisanat ovat Tarja Härköseltä aivan erinomaista työtä.
Tapio Lahtinen, Hämeen Sanomat 14.5.2009

Nerokas teos pakenee kirjallisia karsinoita ja toimii niin näytelmänä, tajunnanvirtana kuin seksuaalipoliittisena kannanottonakin.
Tuomas Riskala, Episodi 7/2009

– Ymmärrät varmaan mikä sitä naista vaivaa?

– Hän pelkää että muuttuu pantteriksi.

– Tjaa, minä taas luulen että mimmi on frigidi, että hän pelkää sitä kaveria tai sitten hänellä on seksistä niin hurjat käsitykset että hän keksii siksi kaikkia juttuja.

– Malta nyt.  Irena suostuu ja he menevät naimisin. Ja kun tulee hääyö, morsian nukkuu sängyssä, sulho sohvalla.

– Äidin sisustusta katsellen.

– Jos naureskelet, lopetan, kerron tätä tosissani, sillä tykkään siitä leffasta oikeasti. Ja siihen että minä pidän siitä niin paljon on sitä paitsi toinenkin syy, mutta en voi kertoa sitä sinulle.

– Kerro mikä, mikä syy?

– En kerro, aioin juuri ottaa sen asian esiin mutta huomaan että sinä naurat koko jutulle, ja se raivostuttaa minua, jos totta puhutaan.

– Enhän, minä pidän siitä elokuvasta, mutta sinulla on se ilo että saat kertoa siitä, haluan vain vähän osallistua välillä, ymmärrätkö? En ole sitä tyyppiä joka vain istuu ja kuuntelee, kai sinä sen käsität? Yhtäkkiä minun pitäisi kuunnella sinua hiljaa tuntikausia.