• Esittely
• Mediaotteita
• Tekstinäyte

Jakke Holvas ryhtyi tekemään muistiinpanoja heti kuultuaan, että hänen vaimonsa sisällä on jotain, josta hyvässä lykyssä kehittyisi yhdeksässä kuukaudessa perheen esikoinen. Isyystaipaleen alkumetreistä venyi kirja, joka kuvaa lähes koko elämän ihmeen.

Kokemattoman miehen näkökulmastahan jo pelkkä raskaudesta uutisointi on monisyinen juttu, jossa vaanii lukemattomia vaaroja. Puhumattakaan terävistä pöydänkulmista, joita on syytä alkaa pehmustella jo raskauden alkuvaiheessa. Sillä isä rakastaa lastaan, vaikka se on vasta sentin pituinen.

Selvittyään traumaattisesta kokemuksesta Kätilöopiston synnytysosastolla onnellinen self-made-miehemme saa viimein syliinsä kiinalaismummon näköisen lapsen. Alkaa kehityksellä rehvastelu ja välittömän ja välillisen rakkauden välillä tasapainoilu. Mitä miehen pitäisi tehdä, kun sydän on niin täynnä yletöntä onnea, ettei edes ruokakaupassa, saati töissä, raaskisi käydä?

Jakke Holvaksen Vauvatarinoita koostuu hänen omista päiväkirjamerkinnöistään ja niitä kommentoivista osuuksista. Tarkkanäköisen ja hirtehisen filosofin keinoin hän kasvattaa yksityisestä kokemuksesta yleisiä havaintoja isäksi tulemisen kauhuista ja ihanuudesta.

Kirjastoluokka 38
Sidottu
130 x 170 mm
160 sivua
Graafinen suunnittelu Jenni Saari
Ilmestynyt 24.4.2009
978-951-851-136-9

Jakke Holvaksen Vauvatarinoita on hellyttävä kirja. Matka isyyteen lähes sentin mittaisen jälkikasvun olemassaolon tiedostamisesta siihen hetkeen Kätilöopistolla, jolloin isä saa kiinalaismummon näköisen käärön syliinsä, kuvaa lähes koko elämän ihmeen.
Ilkka/Muru 1.5.2009

Vauvatarinoita on kerrassaan hulvaton, mutta samalla myös niin totista luettavaa. Holvas kertoo kokemuksistaan matkalla isyyteen askel askeleelta. (...) Jakke Holvas kuvaa omaa taivaltaa isäksi herttaisen lämpimästi.
Stina Haaso, Maaseudun Tulevaisuus 6.5.2009

Vauvatarinoita on oivaltava, usein taitavasti ironiaa ja tyylilajien leikkauksia soveltava kirja.
Marja Ylönen, Kainuun Sanomat 10.5.2009

Eteviä oivalluksia, herkkiä hetkiä ja ronskia huumoria vauvoista ja vanhemmuudesta.
Vauva 2009/5

Onneksi Jakke Holvaksen kirja välttää genren pahimmat sudenkuopat. Holvas kritisoi raikkaalla tavalla vauvauinnin tarpeellisuutta ja tuoreiden vanhempien hysteerista suojelunhalua.
Anu-Elina Lehti, Vihreä Lanka 18.6.2009

Ihmiset uskaltavat pohtia vaihtoehtoja lähes kaikissa asioissa, jopa omassa uskonnollisuudessaan ja poliittisissa kannoissaan. Jotkut osaavat kritisoida elämänarvojaankin. Nekään eivät ole pakollisia. Mutta ihmiset eivät milloinkaan kyseenalaista sitä, kuinka he suhtautuvat vastasyntyneisiin lapsiin, omiin tai toisten.

Näinhän se on aina mennyt: isä tai äiti on kohdellut lastaan niin kuin on osannut, ja sen jälkeen vanhempi sanoo, että hänen oli pakko tehdä lapsen kanssa ne ratkaisut, jotka hän teki. Vai onko muka jossakin isä, joka olisi kasvattanut lastaan yhdellä tavalla, mutta myöntäisi, että olisi voinut kasvattaa lastaan monilla toisilla tavoilla? Löytyykö jostakin äiti, joka ajattelisi, että toiset äidit saattavat hoitaa lapsia paremmin kuin hän? En ole törmännyt tapauksiin. Tämä on ollut minulle pelottava huomio.

Liisa, hei taas! Olit painanut päiväunia vain pari tuntia, joten oletimme, että simahdat saman tien. Sängyssä meidän keskellämme aloitit kuitenkin kaikkien aikojen vehtaamisen. Pää hiessä keikut välillä isän, välillä äidin puoleen. Siinä dilemmaa kerrakseen.