• Esittely
• Mediaotteita
• Tekstinäyte

Markku Paasosen uusin kokoelma Tulevassa maailmassa johdattaa meidät luonnon keskelle, suomalaisen luontolyriikan omimpaan ympäristöön, metsään. Paasonen kirjoittaa metsän kuitenkin uudeksi. Tämän kirjan metsässä luonto on sulautunut teknologiaan ja kulttuuriin. Maasta kasvaa rautaromua ja oopperalevytyksiä, oksilla kukkii muovipusseja, ja mättäillä ryntäilee radioaktiivisia kuoriaisia. Se on metsä jossa luontoa ei uskalla sinutella.

Kirja näyttäisi puhuvan lopun ajoista, maailmasta "joka huojuu vielä hetken yhdellä jalalla ennen kuin kaatuu, ennen kuin halkaisee kallonsa kiveen". Vanha maailma on kumottu tunkiolle, ja roskien mukana kaatopaikalle on kasattu menneiden aikojen kirjailijoita ja filosofeja. On kuolemisen aika, ja luomakunta valmistautuu maahanpaniaisiin. 

Kaiken läpäisee kuitenkin salaperäinen risun loisto, joka saa asiat näkymään uudessa valossa. Kokoelman motto kuuluu: ”Tulevassa maailmassa kaikki on kuin nyt, vain hiukan toisin.” Motto viittaa erään rabbin toteamukseen, että rauhan valtakunnan pystyttämiseksi ei ole tarpeen luoda täysin uutta maailmaa. Riittää että muutetaan vain hiukan tätä nykyistä: nähdään se juuri sellaisena kuin se on, kirkastettuna, säteilevänä.

Tulevassa maailmassa on ryöppyävän komea proosarunokokoelma, kyltymätön kuvaus tästä maailmasta.

Kirjastoluokka 82.2
Sidottu, suojapaperi
150 x 207 mm
70 sivua
Kuvitus Elina Merenmies
Graafinen suunnittelu Iira Oivo
Ilmestynyt 28.1.2010
ISBN 978-951-851-250-2

"Tyylilisesti kokoelma on ehyt, aina niin pitkälle että tekisi mieli puhua yhdestä runokokoelmasta, joka jakautuu kuuteen osioon. Niistä neljäs toimii rytmisenä huippukohtana: välimerkeistä on luovuttu, lukeminen nopeutuu, pulssi kohoaa, esiin tunkeutuvia kuvia ei voi jäädä pohdiskelemaan rauhoittavan pisteen kohdalla." (...) "Runojen lomaan on liitetty kuusi Elina Merenmiehen kuvaa. Ne ovat hienoja, musteen ja märän paperin maagisessa liitossa puut ja sammaleet heräävät eloon."
Kuisma Korhonen, Helsingin Sanomat 15.3.2010

"Tulevassa maailmassa on Markku Paasosen viides teos, ensimmäinen viiteen vuoteen. Odotus kannatti." (...) "Muodoltaan teos on Paasosen lukijoille tuttu. Tekstit ovat proosarunoja, niiden lauseet ovat jänteviä, rytmisesti iskeviä." (...) "Ryöppyävä kuvasto ja jatkuva heterogeenisten ainesten sekoittuminen toimivat yhä paremmin, kun tekstin muoto ei ole niin hillitty. Samalla Paasosen rytminen intensiteetti pitää tekstin riittävän yhtenäisenä ja iskevänä."
Taneli Viljanen, KirjaIN No:02/2010

Hirvi marssii läpi pään ja jään, läpi lumen ja ve­den sedimenttien. Loskan keskellä muuan tatti pi­tää kiinni vaatteistaan, ettei tuuli piiskaa niitä pois, ettei ruoho raiskaa.

Kaupunki on käpertynyt ryppyiseksi omenaksi metsän laidalle, omalle laidalleen. Puiden kierrepor­taat putoavat tyhjyyteen, katedraalit kumajavat ki­ven sydämessä.

Miten tyhmä kuva, myyrä ei näe siinä mitään kiinnostavaa, varis kääntää nokan pois, ravistelee höyheniään. Hirvi ravaa metsän läpi päättömänä, silmillä ruosteinen kypärä.