1. A
  2. B
  3. C
  4. D
  5. E
  6. F
  7. G
  8. H
  9. I
  10. J
  11. K
  12. L
  13. M
  14. N
  15. O
  16. P
  17. Q
  18. R
  19. S
  20. T
  21. U
  22. V
  23. W
  24. X
  25. Y
  26. Z
  27. å
  28. ä
  29. ö
  30. KAIKKI

Paavo Haavikko

Paavo Haavikko (1931–2008) on suomalaisen sodanjälkeisen lyriikan omalakisimpia ja älyllisesti ylivertaisimpia runoilijoita. Pekka Tarkka kirjoittaa Haavikosta kirjassa Suomalaisia nykykirjailijoita: "Vielä 1960-luvulla Haavikkoa pidettiin vaikeasti lähestyttävänä yksityisten asioiden kirjaajana, mutta 1970-luvulta lähtien hän sai aseman kansallisena oraakkelina."

Haavikon varhaistuotannon keskeisiä teemoja olivat rakkaus, metafysiikka ja kuolema. Ehjän identiteetin, naisen, kuoleman tai jumalan etsintä on useinkin samaa tekoa. Ero nuoren ja vanhan Haavikon välillä ei ole suuren suuri. Myöhemmissä runoissaan hän kuitenkin etsiytyi yksityisestä kohti yleisempää todellisuutta: persoonallisen kielen rinnalle kasvoi yhteiskunnallinen ääni. Salamannopeasti Haavikko kykenee siirtymään yksityisestä ekonomian kieleen, arkaaisesta ilottelusta purevaan satiiriin – tekemään suuren mestarin lailla historiasta omaamme, omastamme historiaa.

"On hyvä elää ja palella kokoaa yhteen Haavikon aforismituotannon, eikä koskaan olisi perustellumpaa palata Haavikon ytimekkään viisauden äärelle kuin juuri nyt, poliittisen ja taloudellisen vallankäytön kiikkerinä aikoina ja Suomen satavuotisjuhlien alla." Kauppalehti 30.1.2017