1. A
  2. B
  3. C
  4. D
  5. E
  6. F
  7. G
  8. H
  9. I
  10. J
  11. K
  12. L
  13. M
  14. N
  15. O
  16. P
  17. Q
  18. R
  19. S
  20. T
  21. U
  22. V
  23. W
  24. X
  25. Y
  26. Z
  27. Å
  28. Ä
  29. Ö
  30. KAIKKI
Suomentajataituri Tarja Roinila (1964–2020) tarttui vaativimpiin teoksiin

Suomentajataituri Tarja Roinila (1964–2020) tarttui vaativimpiin teoksiin

Suomentaja, esseisti, taiteilijaprofessori Tarja Roinila kuoli 19.5.2020 Helsingissä polkupyöräturmassa. Roinila syntyi 27.1.1964 Savonlinnassa ja kasvoi suomalais-saksalaisessa perheessä. Äidin suku Pohjanmeren rannalla Sankt Peterissä oli Tarjalle rakas. Roinila opiskeli Helsingin yliopistossa ranskaa ja espanjaa. Suomentamisen ohella hän veti käännöstyöpajoja, opetti Helsingin yliopistossa ja toimi tulkkina Euroopan parlamentissa. 

Roinila tempaistiin Nuoren Voiman Liiton piiriin Oriveden opistolla, missä hän vuonna 1990 osallistui Jyrki Kiiskisen kirjoittajakurssille. Nuori Voima -lehden avustajakaartista ja NVL:n hallituksesta hän siirtyi Nuori Voima -lehden päätoimittajaksi 1994-97 yhdessä Silja Hiidenheimon kanssa. Nuori Voima -lehden visaisten ristikoiden (”kirjallisuus Mukkulassa: LITSÖTSÖ”) laatijanimimerkki Turon takaa paljastui Tuomas Nevanlinna & Tarja Roinila -kaksikko. Roinila oli perustamassa Elävien Runoilijoiden Klubia 1994 ja toimitti NVL:n ja WSOY:n käännöslyriikkasarjaa, jossa ilmestyi maailmankirjallisuuden klassikoita. 

Tarja seurasi tarkkaan omien kielialueidensa kirjallisuutta ja ehdotti aktiivisesti uusia suomennettavia teoksia. Ensimmäinen suomennos oli Juan Rulfon Pedro Páramo (1991). Käännöskielet laajenivat pian espanjasta ranskaan ja 2000-luvulla saksaan. Roinila toimitti myös käännösrunoantologioita espanjasta Jukka Koskelaisen ja ruotsista Peter Mickwitzin kanssa.

Inhoan sanaa ’käännösongelma’”, kirjoitti Roinila. ”Äidinkieli on ääretön ja uskoni siihen pohjaton.” Intohimoisen kielitajuinen Roinila hamusi suomennettavakseen parhainta ja vaativinta kirjallisuutta. Hän käänsi Basam Booksille Samuel Beckettiä, Tammen Keltaiseen kirjastoon Bernardo Atxagaa ja Herta Mülleria, Teoksen Baabel-sarjaan Thomas Bernhardia (luoden Suomeen todellisen Bernhard-boomin) ja filosofiaa kuten Roland Barthesia sekä Miika Luodon kanssa Maurice Merleau-Pontya. Gaston Bachelardin Tilan poetiikka -teos kului niin kuvataiteilijoiden kuin runoilijoiden käsissä. Roinilalle myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto sekä Irene ja Kalevi Sorsan ja J.A. Hollon kääntäjäpalkinnot.

Ystävänä Tarja oli intensiivinen, avoin ja äänekäs, mutta samalla herkkä ja sydämellinen. Muistikirja kulki mukana kaikkialla. Hän oli väsymätön juhlien järjestäjä ja puheiden pitäjä. Muistilappuun oli mustekynällä kirjoitettu muutama ympyröity sana ja miellekartta. Puhutut virkkeet polveilivat hallitusti. Syntymäpäivät järjestettiin aina, jos ei tammikuussa, niin vaikka joulukuussa, ”ennen kuin ehdin täyttää lisää!” Tarja otti jatkuvasti haltuun uusia taitoja (kuntonyrkkeily, kirjahyllyn rakentaminen, ratsastus, jooga) ja kuului moniin pitkäikäisiin yhteisöihin: lukupiireihin, kesäkommuuniin, purjehdusporukkaan. Laajennettuun perheeseen sisältyi ystävien ja suvun ohella seitsemän kummilasta.

Suomentajana kunnianhimoinen, tarkka ja pystyvä Tarja asetti itselleen kovia päivätavoitteita. Teokset valmistuivat ajallaan ja hän laati niihin antoisia, kielen detaljeihin pureutuvia jälkisanoja. Suomentamistyönsä ohessa Roinila oli tunnustettu kriitikko ja esseisti. Lähipiirin kehujen ja kannustuksen saattelemana hän hioi esseekokoelmaansa, vielä kuolinpäivänäänkin, mutta pitkään työn alla ollut teos ei ehtinyt 56-vuotiaana menehtyneen suomentajataiturin elämän aikana valmiiksi. 

Riina Katajavuori
Riikka Ala-Harja
Nina Paavolainen
Kirjoittajat ovat Tarja Roinilan ystäviä.

Muistokirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 7.6.2020