Bunsenliekki
  • Kirjastoluokka 82.2
  • Sidottu
  • Noin 50 sivua
  • 130 x 207 mm
  • Kansi M-L Muukka
  • ISBN 951-851-016-4

Bunsenliekki

Ilmestynyt 29.7.2004

loppuunmyyty

Kristiina Lähteen toinen runokokoelma Bunsenliekki pohtii ihmisen ja luonnon, kulttuurin ja kaaoksen vastakkainasettelua ja limittymistä.

Lähde tarkastelee katoavaisuutta ja muutosta, liikettä kurittomuudesta kuriin ja takaisin. Jo silloin, kun meri velloi vapaana, se osasi odottaa tulevaa: ”Jos sukelsi silmät auki, saattoi erottaa pohjassa asemakaavan: / torin, tehtaanportin, teatterin ja maanmittarit tähyilemässä nurkalta toiselle.”

Luonnosta on tullut paikka, retkeilykohde. Sitä katsotaan kiikareiden ja maanmittauslaitteen linssin läpi. Se taulukoidaan ja tallennetaan, suhde siihen on kartoitettava. Luonto ei kuitenkaan suostu asettumaan lokeroonsa.

Bunsenliekin runot ovat kriittisiä ja oivaltavia, pohjavireenä sykkii musta huumori. Kokoelma tarkastelee sarkastisesti ihmisen luomuksia: taidetta, tiedettä ja sotaa. Ihminen tietää mitä tekee: ”delfiinit ovat puolellamme / avaruus takapihamme / meillä on jumala / osakesalkussa ja jos viholliset / puuttuvat, luomme ne / .”

Luonto ei ole ihmisluonnosta kadonnut, henkiinjäämistaistelua käydään puku päällä.

Kristiina Lähteen toisen kokoelman runot sijoittuvat Helsingin edustalla sijaitsevaan Harakan saareen. Harakka on luonnonsuojelualue ja sillä on takanaan pitkä sotilashistoria 1800-luvun venäläismiehityksestä puolustusvoimien kemiallisen koelaitoksen toimintaan 1900-luvulla. .

VAPAUTUSLIIKE
Laboratorion nurkalla istuu lasten luontoretki lapioineen, kaivaa maasta sotilasmarssin ja slaavilaisen sydämen, balalaikan ja värisevän tenorin, kaalipellon ja rasvaisen keittokirjan, punamultaa, pistimen.

Historiikki hautautuu luihin ja höyheniin, koneellinen ilmastointi antiikkiarvoonsa. Siivooja aivastaa, hän pärskii käärepapereita ja rojua, kompastuu keskeneräiseen kollaasiin, ottaa puhdistusaineet ja lattiarievun, pukee suojakäsineet ja kaasunaamarin. Pandora kävi täällä, niin pölyssä lukee, vietteli laitoksen johtajan ja tämän kaikki hyvät veljet.

Kellareista ja koeputkista, kasvimaalta ja kivenkoloista, rantavajasta, bunkkerista ja katiskasta me nousemme, kasemattien kosteista sokkeloista, liuotinhöyryistä tiivistymme, snorklaamme elatusmaljassa laboratorion vintillä. Kuraattori, kenraali, preparaattori, talonmies, tykkimies, sietämättömän virkku ornitologi, kuvanveistäjä, konekirjoittaja. Etsiydymme tarinanpalojen päälle, aselajien päälle, idänkattaran ja karvahorsman päälle sedimentin jatkoksi.

Vetokaapissa kieppuu trombi, kalisevat aseet ja uimarin hampaat, ulkona huutaa ulappa. Lajit ryömivät marraskuun nurkista. Herkästi särkyy rauha.

SULJE

Runoilija Kristiina Lähde ei osoittele, mutta hän ottaa hienovaraisesti kantaa ympäristömme tilaan ja ihmisten tekoihin.
Liisa Talvitie, Gloria, lokakuu 04

Kristiina Lähteen uusi kokoelma on älykäs ja hyvin tietoisesti kuvallisia ajatuksiaan kehittelevä. Silti se on runoutena merkillisen hienostunut, runoilija ei paasaa, mutta tekee lukijastaan liki saarnaajan.
Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat, 17.8.04

Kristiina Lähteen toinen runokirja testaa lämpimästi ja keskittyen runouden ulottuvuuksia: harkitsevuutta, hienovaraisuutta ja näkemyksellisen synteesin mahdollisuutta yläpuolelle asettumatta. Siksi se on tärkeimpiä kokoelmia aikoihin.
Taina Ratia, Turun Sanomat, 17.9.04