Ohi liitävä enkeli
  • Kirjastoluokka 84.2
  • 130x207 mm
  • Sidottu
  • 190 sivua
  • Kansi: M-L Muukka
  • ISBN 951-851-002-4
  • LOPPUUNMYYTY

Ohi liitävä enkeli

Ilmestynyt 20.2.2004

loppuunmyyty

"Äänet ovat mieltä vailla, mutta kun olosuhteet ovat oikeat, ne järjestyvät ja tulevat kuin hiljainen puhe.” 

Ohi liitävä enkeli kertoo päivästä eräässä eurooppalaisessa kaupungissa. Vanha elokuvaohjaaja antaa kahdelle äänityöläiselle, Irinalle ja Julialle, tehtävän: hän haluaa elokuvaansa ohi liitävän enkelin äänen. Hän tietää kuulleensa sen kerran, eräässä elokuvassa, vuosia sitten. Eivätkö Irina ja Julia voisi löytää sen hänelle uudelleen vähän kuin kadotetun rakkauden? 

Naiset lähtevät studiosaarelta ja tapaavat vuosia aiemmin samalta saarelta lähteneen äänisuunnittelijan. Päivä on matka elokuvan ja sen tekijöiden menneisyyteen, mutta Irinalle siitä muodostuu myös matka hänen omaan tarinaansa, siihen joka äidin, elokuvakäsikirjoittajan, kynässä kerrasta toiseen muuttui tekstiksi, fiktioksi. 

Elokuva synnyttää ja herättää kuolleista, mutta sen parissa työtään tekevät kykenevät paljon vähempään. He yrittävät pitää unelmiaan hengissä, mutta joutuvat ruokkimaan painajaisiaan. Kaupunki kurottaa kohti menestystä, mutta on sidoksissa menneisyyteen, joka yhtaikaa etääntyy ja saa päähenkilöt kiinni. He vilkuilevat taakseen, ja samalla eräs heistä elää viimeistä päiväänsä. Kaikki he ovat velkaa tavallaan: velkojilleen, vanhemmilleen, menneisyydelleen, taiteelle. 

Ohi liitävä enkeli on kaunis ja kielessä viipyilevä tarina muistamisesta ja taiteesta. Se on kirjoitettu kuin viime vuosisadan keskieurooppalainen romaani, joka viekoittelee suloisesti menneeseen ja aisteihin.

"Uni ei tule koskaan, kun minä sitä kutsun. Minä nojaan nyrkkeihini ja odotan kuin vahtikoira, että joku saapuisi, mutta se on turhaa odotusta. Yö karkaa, vaikka minä en haluaisi nähdä enää yhtään auringonnousua. Jokainen niistä tekee minut uupuneemmaksi, jokainen niistä haalistaa minun muistiani. Aurinko kohoaa kuin suuri pyyhekumi ja minä kadotan ääriviivat ja rakenteen.
   Palaa takaisin, setä!
   Minä kirjoitan tästä elokuvan. Minä kirjoitan näkyvän tarinan ja sen alle näkymättömiä tarinoita, joiden vaikutuksen tunnette kaukana teatterista, jotka voitte kuulla vasta kun olette yksin ja hiljaa maailman kohinalta. Kirjoitan sellaisen rakennelman, että sen päälle voi kasata kokonaisen vuosisadan, ja se kestää. Minä kirjoitan perustuksen ja monta kerrosta, joista jokainen hämmästyttää.
   Miksi minä tällä tavalla uhoan?
   Minä nukahtelen, kun en halua, pysyn hereillä, kun en halua, enkä minä löydä asukkaita tähän huojuvaan kehikkooni. Palaa takaisin. setä, ja tuo se ihastuttava koppavuutesi, jonka varaan voin asettaa oman kopeuteni ja kylmyyteni. Kaikki pakenevat minun kosketustani, vaikka se onkin tehnyt kultaa tälle elokuvastudiolle. En tiedä, miksi istun tällä tuolilla, vaikka ymmärränkin noustessani, että polveni ovat loppuunkäytetyt polvet ja että studion portti, joka näkyy ikkunasta, on liian kaukana minun jaloilleni."

SULJE

"Pulkkinen ilotulittaa esikoisessaan koko älyllisen arsenaalinsa voimin."
Matti Saurama, Ilta-Sanomat 28.2.04

"En muista aikoihin nauttineeni kirjoitetusta kielestä niin kuin tätä romaania lukiessani... Romaanin kieli on kristallinkirkasta ja hiottua." 
Markku Kulmala, Ilkka 28.2.04

"Ohi liitävän enkelin etsintä on kiehtovaa luettavaa, koska Pulkkinen on todella hyvä kirjoittaja. Hänen kielensä on elävää, sävykästä ja kristallinkirkasta."
Tarja Salo, Gloria 3/04

"Teoksessa ei edetä suoraa janaa, vaan ikään kuin Jean-Luc Godardin ja Francois Truffautin aikakausien ’tunnelmissa’, elokuvamaisuudessa, tyylikkäästi – hyvin tyylikkäästi ja taitavasti... Ohi liitävä enkeli on esikoiseksi poikkeuksellisen tasokas." 
Keskisuomalainen 1.4.04

"J.P. Pulkkisen esikoisteosta voisi eittämättä kuvata lupaavaksi yhtä hyvin kuin persoonalliseksi ja itseriittoiseksikin. Vahvalla kulttuuritietoisuudella kyllästettyä romaania kuvaa kuitenkin tarkemmin laatusana ’hienostunut’. Se ei tarkoita tylsää."
Tero Tähtinen, Parnasso 2/2004