Unelmakuolema
  • Kirjastoluokka 84.2
  • Nidottu, 2. painos
  • 130 x 207 mm
  • 216 sivua
  • Kansi: Ilona Ilottu / dog design
  • Kannen piirros Inari Krohn
  • Ensipainos, vuonna 2004
  • ISBN 978-951-851-181-9
Käännökset:
  • Albania
  • Italia
  • Liettua

 

Unelmakuolema

Ilmestynyt 4.1.2004

OSTAprinted book

Lucialla, unettomuudesta kärsivällä nukutuslääkärillä, on virka sekä Unelmakuolema-kodissa että Pakastamossa. Unelmakuoleman bisnesidea on tarjota hyvinvoiville kansalaisille, myös terveille ja nuorille, mahdollisimman laadukas kuolema.

Pakastamon asiakkaat puolestaan tavoittelevat kuolemattomuutta. He uskovat tieteen vielä kerran löytävän ratkaisun parantumattomiin sairauksiin.

Unelmakuoleman kaupungissa tapahtuu selittämättömiä asioita. Kaupunkilaisia askarruttaa muun muassa yhä tiheämmin esiintyvä valoilmiö, eräänlainen tulikimalainen, jota epäillään tiedustelijarobotiksi.

Unelmakuoleman ihmisverkko on toisiinsa yhteyksissä Lucian kautta, jonka asiakkaiksi valikoituvat kaikkein pulmallisimmat tapaukset. Kassu on häirikkönuori ja liittyy työpaikkoja sabotoivaan salaiseen iskuryhmään. Äänitarkkailijana toimivaa Tottia piinaavat äänet, joita kukaan muu ei kuule. Syvämietteinen Nara on pettynyt ihmiskuntaan ja haluaa kuoleman kautta siirtyä osaksi kasvikuntaa.

Tapaamme myös uudelleen Krohnin aiemmista teoksista tohtori Keinolemmen ja yhden Håkanin Pereat mundus -romaanista (1998) sekä tohtori Umbran Umbrasta (1990).

Unelmakuolema nostaa esille ihmisen ristiriitaisen halun elää ikuisesti ja kuolla lopullisesti. Ikuisuus tietoisuutena ilman alkua ja loppua lohduttaa – poismenneet ovat yhä keskuudessamme – mutta se myös kauhistuttaa. Keitä tässä huoneessa on minun lisäkseni? Eikö ole mitään toivoa päästä lepoon? Miksi on jätettävä oma koti, ihmisruumis

Kas, nyt se on tullut tännekin, Lucia ajatteli raukeasti eikä oikeastaan edes yllättynyt. Vihdoinkin näen sen. Se siis on todella olemassa! Ihmeellistä! Ihmeellistä!

Kimalainen, tanssiva valo, liikkui yhä lähemmäksi ruutua hiutaleiden loputtomasti langetessa. Kenties kukat houkuttivat sitä?

Nyt! Olento painautui hetkeksi ruutua vasten ja Lucia oli näkevinään miniatyyrimäiset valkeat kasvot. Miten kaunis, hän ajatteli kiihtyneenä. Siinä se on. Se sen täytyy olla. Tietoisuuden hiukkanen. Kipene ymmärrystä. En arvannutkaan, että se on noin tavattoman kaunis. Haluaakohan se tulla sisään? Mitä asiaa sillä on? Ehkä se tuo viestin, tärkeän tiedon. Minun täytyy nousta ja avata sille ikkuna. Mutta vain hetkeksi, ettei Koomatyttö saa kylmää.

Mutta Lucia ei noussut avaamaan, ei jaksanut. Hän huomasi olevansa melkein unessa. Hänen ajatuksensa lankesivat sakeina kuin lumihiutaleet ja ne olivat pieniä tuntemattomia kasvoja. Koomatytön hengitys katkeili ja tuntui loppuvan kokonaan. Lucia havahtui uudestaan. Oliko hetki jo käsillä? Pitäisikö äiti herättää? Mutta uusi huokaus aaltoili jälleen läpi sairashuoneen.

Lucia siristi silmiään. Ruudun takana pyry sakeni. Mitä hän oikeastaan oli nähnyt? Oliko se sittenkin vain epätavallisen suuri lumihiutale, jonka Koomatytön yölampun kajo oli hetkeksi valaissut?

SULJE

"Jos vakavan ja vilpittömän moraalisia kirjoja enää kirjoitetaan, Unelmakuolema on sellainen."
Riina Maukola, STT, 20.9. 04

"Krohn on jälleen kirjoittanut kirjan, joka sinkoilee tähtenä syvyyksissä – niin kuin salaperäinen kimalainen Unelmakuolemassa. Viiltävä tutkielma aikamme ilmiöistä huipentaa sarjan, joka alkaa Krohnin läpimurtoromaanista Tainaron (1985). (...) Kirkkaan, kauniin ja aidon mahdollisuus kylvetään lukijan mieleen. Jokin puhdistava – katarttinen – vaikutus huokuu kauhujen kavalkadin läpi."
Pirjo Lyytikäinen, Helsingin Sanomat, 26.9.04

"Syvästi eettisenä kirjailijana Leena Krohn kritikoi taidemaailman ohella myös median härskiyttä, kaupallisen viestinnän invaasiota ja ihmisen hedonismia ja itsekkyyttä."
Leena Tuomela, Ilkka 19.9.04

"Krohnin luoma lähitulevaisuus on täynnä tieteiskirjallisuudesta ennestään tuttuja elementtejä. (...) Silti Krohn ei niinkään visioi Unelmakuolemassa tulevaisuutta vaan kuvaa meidän aikaamme."
Susanna Rapinoja, Image 8/04

"Unelmakuoleman villisti risteilevät todellisuudet kertovat ehtymättömästä uteliaisuudesta, ja sarkasmikin on vain yksi tyylikeino."
Hannimari Heino, Uusimaa 22.9.04