Hiililiekki
  • Kirjastoluokka 82.2
  • Sidottu
  • 160 x 215 mm
  • 96 sivua
  • Kansi: M-L Muukka
  • ISBN 951-851-023-7
  • LOPPUUNMYYTY

Hiililiekki

Ilmestynyt 28.1.2005

loppuunmyyty

Olli Sinivaara luo esikoiskokoelmassaan Hiililiekki – romantiikan parhaiden esikuvien mukaisesti – komeasti maailmaa sellaisena kuin se on tässä ja nyt. Runojen keskeinen tapahtuma on kieleen tulemisen ja kielestä poistumisen liike. Kieli ja maailma syntyvät yhtä aikaa.

Kieli on Sinivaaralle ruumiillis-konkreettinen paikka, johon runossa mennään ja josta runon lakattua jälleen tullaan pois. Jokainen runo on hänelle kielen syntytapahtuma tai alkuperä pienoiskoossa: runossa ihminen tulee kieleen, aistimus ja kokemus pukeutuvat sanoiksi. ”Välähdyskuva elämästä/ on suurin pimeys./ Siitä kaikki/ kirjoitus syntyy/ ja sen takia aina // kuolee varhain, kuin kuva.”

Sinivaaran kokoelmassa on kyse rehellisyydestä hetkelle ja niille ehdoille joita tuo hetki kielelle asettaa. Tässä mielessä Sinivaara onkin mitä kantaaottavin runoilija. Kokoelman keskeinen väite kuuluukin: runous on aina hiljaista ja epäsuoraa, ja näin ollen se mahdollistaa totuuden välittämisen ja siitä välittämisen tavalla, joka ei kavalla kumpaakaan runouden kahdesta akselista: se ei petä maailman totuutta eikä kielen ”omaa elämää”.

Kielellisen kokemuksen omilla ehdoilla tapahtuva runous on osa sitä mitä se ei ole: se on osa maailmaa, johon se kuuluu olemalla sille vieras ja siitä irti. ”Tämä säe on pisara, mutta siitä mikä on meri/ vain jos pisara ei ole meren osa; tai jos pisara on osa,// ei ole mitään kokonaisuutta, ei merta/ jolle pisarat olisivat kipunsa velkaa.” Tämä on rakkauden hiililiekki.

Tänä aamuna taivas repeää, vuorokausirytmin
saumat ratkeavat, alussa pilvet rikkoo aukko

pehmeäreunainen railo, huulet joilta laskeutuu
Välimeren rantaviivan kalkittu pöly, keltainen

harso hiestä märkien kävelykatujen varsilla,
missä roskapussit muistuttavat: täällä osataan

rakastaa ja unohtaa, uida kuin viimeistä kuuta,
vaipua likaiseen veteen, elvyttää lokit siivilleen

ja hukkua taas, taas häipyä kohti uloimpia saaria,
hopeasta juotettuja luotoja, repaleista viuhkaa

joka tänä aamuna levitetään kaupungin kupoliin,
kun pilvet palavat loppuun, sinertää ja huuhtoo.

SULJE

"Harvalla esikoiskirjailijalla on takataskussaan niin paljon mietittyä ja jo präntättyä runousoppia kuin Nuoreen Voimaan ja Tuli & Savu -runouslehteen kirjoittaneella ja kääntäneellä Olli Sinivaaralla (…) Tuloksena on ”visuaalista melua” ihmisenä elämisestä kaikissa ajoissa ja paikoissa. Pienen harjaantumisen jälkeen tätä kielikoulua kuuntelee korvat pystyssä – ja odottaa kiinnostuneena jatkoa."
Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat 11.2.05

"Olli puhuu pitkään ja kirjoittaa vielä pidempään, hellittämättä ja kulttuurisella itsetietoisuudella, joka on uutta täällä."
Leevi Lehto, Me Naiset 4/05

"Kokoelma on kauttaaltaan elegantti. Sinivaarasta on esikoisensa perusteella kypsymässä yksi uuden runokauden merkittävistä muovaajista. Hienoa."
Leena Tanskanen, Keskipohjanmaa, 4.3.05

"Olli Sinivaaran esikoisrunokokoelma Hiililiekki kutsuu lukijansa kielileikkiin. Tuli & Savu -lehden toimituskuntaan kuuluva runoilija ja kääntäjä kirjoittaa kielestään hyvin tietoisia runoja (...) Sinivaaran runot eivät onneksi kuitenkaan ole vain teoreettisia vaateripustimia, vaan elinvoimaisia lukuelämyksiä, jotka paranevat lukukertojen myötä."
Riina Ruskeapää, Parnasso 2/05