Viiden vuoden yksinäisyys
  • Kirjastoluokka 99.13
  • Nidottu
  • Koko 140 x 210 m
  • 285 sivua
  • Kansi: Timo Ketola
  • Kannen kuva: Pekka Elomaa
  • Alkuperäinen teos Ilmestynyt 15.8.2005
  • ISBN 951-851-445-2

Viiden vuoden yksinäisyys

Ilmestynyt 15.8.2005

OSTAprinted book

Sauli Niinistön muistelmateos keskittyy vuosiin, jolloin hän toimi ministerinä ja Kokoomuksen puheenjohtajana.

Kirja alkaa Kokoomuksen eduskuntavaalikampanjan avauksesta Järvenpäässä tammikuussa 1995 sekä Lipposen ensimmäisen hallituksen muodostamisesta ja hallitusneuvotteluista, ja päättyy vaiheisiin, jolloin Niinistö luopui Kokoomuksen puheenjohtajuudesta. Noina vuosina tapahtui Suomen talouden nousu, liittyminen euroalueeseen ja eurooppalaisen porvarikentän yhdistyminen.

Niinistö selvittää muistelmissaan muun muassa työlainsäädännön kiemuroita, Suomen valtion budjetin rakentamisen juonikasta kädenvääntöä ja päivän politiikkaa toimijan ja yksityishenkilön silmin.

Sauli Niinistö kuvaa myös hauskasti ja terävästi – niin kuin salolainen vain voi – miten päätökset Suomen hallituksessa ja EU:ssa syntyvät, ja mitä on työnteko vallan keskiössä.

Hän kirjoittaa osuvia henkilökuvia tunnetuista suomalaisista ja eurooppalaisista vaikuttajista, lempeällä, mutta paikoin sarkastisella otteella. Mukana ovat muuan muassa Paavo Lipponen, Claes Andersson, Iiro Viinanen, Liisa Jaakonsaari, Suvi-Anne Siimes, Helmut Kohl, Jacques Chirac, Tony Blair ja Gerhard Schröder.

Kirja syventää ja monipuolistaa Niinistön henkilökuvaa. Tiukasta talousmiehestä paljastuu maailmaa lämmöllä ja kunnioittaen tarkasteleva ihminen. Kirja huokuu suomalaista oikeudenmukaisuutta: jos tekisimme niin kuin oikein on, maailma ei olisi kovempi vaan kohtuullisempi paikka elää.

Kohokohtaa seuraa usein tyhjyyden tuntemus. Säästyin siltä, en nimittäin ollut tuntenut mitään kohokohtaa. Hallitusneuvottelut olivat olleet välttämättömyys, joissa vain oli onnistuttava.

Olin joutunut yöpymään Helsingissä vain kahdesti tammikuun jälkeen. Eräänä toukokuun alun iltana palaan taas päivän töistä, nyt myöhemmin kuin olin puhelimessa luvannut. Vain äitini on enää valveilla. Hän täyttäisi pian 80 vuotta, mutta ei se häntä äitinä vähennä. Hän tulee kun tarvitaan, ja lähtee vain tullakseen uudelleen.

Käyn silittämässä nuorempaa poikaani. Niskapörröä, se on pojille tuttua, käteni kulkee rauhallisesti niskasta päälaelle, siihen on pienenä usein nukahdettu. Unensa seasta hän huokaa: - Ei se iskä sitten kerinnytkään.

Minä kuulen paljon enemmän, en moittivaa, en edes pettynyttä,vaan alistuneen hyväksyvän sävyn.

– Olenhan tässä, saan sanotuksi, ja poikani palkitsee sen hymyllä unensa lävitse, koskettaa kättäni ja vaipuu taas syvään uneen. Minun on suunnattoman hyvä ja suunnattoman kipeä olla.

Vanhempi poikani on kevään mittaan kirjoittanut ylioppilaaksi. Tiedän, että hän osaa, mutten tiedä, kuinka hän on jaksanut osata. Kun koulun lakkiaiset koittavat, jään takariviin. Hän puhuu urheasti, minä itken.

Olen unissani nähnyt heidän kummankin itkevän. Tyhjässä ankeassa tilassa, lohduttomasti yksin.

Ainakin viisi vuotta on jaksettava, päätän. Sitten pojat pärjäävät kyllä omillaankin. Siihen asti minun pitää hoitaa ulkoiset asiat niin kuin ne vain voin hoitaa. Sen jälkeen saa sitten olla ja tulla mitä vain.

Tiedän nyt, että tuo päätökseni perustui virhearvioon. Erehdyin. Elämä ei ole urakkatyötä, se soljuu eteenpäin, vaikka kuinka moni tehtävä ja velvoite tulisi täytettyä. Aika muokkaa kulkijaa ja hänen ajatuksiaan.

Niin kävi minullekin noiden viiden vuoden kuluessa.

SULJE

"Sauli Niiinistö on joskus kertonut, että pitää novelleista. Se näkyy myös Niinistön kirjan Viiden vuoden yksinäisyys rakenteessa. Kirja on koottu novellin mittaisista kertomuksista, joissa häivähtää myös novellin tiivis ilmaisutyyli. Se on vaativa laji kirjoittajalle. Niinistö pärjää tässä lajissa, ja on - vastoin tapojaan - uskaltanut paljastaa tunnepuoltaan. (...) Sauli Niinistö paljastaa itsestään niin paljon, että kirjan lukemisen jälkeen pystyy kuvittelemaan, millainen valtionpäämies Niinistöstä tulisi. Hän olisi hyvin vaativa presidentti, ennen muita itselleen."
Unto Hämäläinen, Helsingin Sanomat, 16.8.05

"Niinistö ei ilkeile eikä piikittele. Politiikan kulisseissa hyöriviä ihmisiä hän kuvaa lempeällä ironialla."
Juha Jaakkola, Kauppalehti, 16.8.05

"Kirjoittamisen Niinistö aloitti jättäessään valtionvarainministerin tehtävän keväällä 2003. Vapautuneessa elämäntilanteessa myös kirjailijanlahjat olivat kukkeimmillaan ja kahdeksan vuoden tapahtumien kirjaaminen vapautunutta. Tyyli lähenee kaunokirjallisuuden helmiä."
Vesa Somppi, Savon Sanomat, 16.8.05

"Niinistön kirjaa ei kuitenkaan ole tehty vanhalla kaavalla. Se on helppolukuinen ja ajoittain jopa hyvin hauska, eikä se sisällä lainkaan yleviä pohdintoja maailman ongelmista. Sen voi ottaa käteensä ilman ikävystymisen pelkoa, vaikkei olisi kokoomuslainen, mutta mitään suuria paljastuksia siitä on turha hakea."
Risto Uimonen, Kaleva, 16.8.05

"Se [Viiden vuoden yksinäisyys] on tyynesti rehellinen niin asioiden kuin tunteiden tasolla ja kevyen ironinen paitsi muita poliitikkoja myös ehdokasta itseään kohtaan."
Jukka Tarkka, Lapin Kansa, 25.8.05

"Aivan oivallisia ovat ne muutamat kohdat, joissa poliitikko ja ihminen yhdistyvät. Itseironinen kuvaus keskustelusta peilikuvan kanssa pikku viskissä on herkullinen."
Kari Hokkanen, Ilkka, 28.8.05

"Poliittisen menon kuvaajana Niinistön kirja on mainio. Hän on sujuvasanainen kirjoittaja, hyvä tarkkailija ja tilanteiden kuvaaja, sisällä ja samalla ilmeisesti persoonallisuutensa mukaan jotenkin ulkopuolisena. Näennäisen neutraalin havainnoinnin keskeltä hän tikkaa tikarilla."
Raila Kinnunen, Apu, 33/2005

"Detaljien tallentamisessa Niinistön muisti on lähes ensyklopedinen. Kirjan kuvausten tarkkuus on suorastaan pelottavaa: Niinistö vyöryttää reilun vuosikymmenen verran yksityiskohtia, repliikkejä ja tunnelmia."
Marjaana Toiminen, Anna, 33-34/2005

"Sauli Niinistön uusi kirja on yksinkertaisesti hyvä teos. Harva politiikan ammattilainen pystyy näillä vivahteilla tuottamaan kaunokirjallisestikin tiivistä ja jatkuvasti lukijassa uusia ajatuksia herättelevää tekstiä."
Raimo Viirret, Kainuun Sanomat, 30.8.05