Kirjoituksia Väinö Linnasta
  • Kirjastoluokka 84.2 / 86
  • Sidottu, suojapaperi
  • Koko 130 x 207 mm
  • 511 sivua
  • Kansi:  Ilkka Kärkkäinen
  • ISBN 951-851-071-7
  • LOPPUUNMYYTY

Kirjoituksia Väinö Linnasta

Ilmestynyt 21.4.2006

loppuunmyyty

Kirjoituksissa tarkastellaan muun muassa Linnan kaunokirjallisen ja esseetuotannon suhdetta, Linnan ironian ulottuvuuksia, Tuntemattoman sotilaan uusisänmaallista haltuunottoa ja sen ongelmia, Linnan naishahmoja, romaanien vähälle huomiolle jääneitä henkilöhahmoja, tekstien poliittisuutta nykyhetkeä vasten, Linnan historianfilosofiaa sekä kirjojen dramaturgiaa ja äänimaisemia.

Linna näyttäytyy paitsi suurena tarinankertojana myös temaattisen kehittelyn mestarina, jonka tuotannon eri puolet valaisevat toisiaan: muisti, historia, arkinen elämä, politiikka, filosofia, suomalaisuus, kirjoitetun ja eletyn väliset jännitteet.
Nykylukijan on mahdollista tarkastella Linnaa yhtä aikaa tuotantona, jonka liikkuma-ala on valtava, ja viisikymmenvuotisena vastaanottohistoriana, joka itsessään muodostaa arvoituksellisen tulkintojen ja mielikuvien maaston.

Neljäntoista kirjoittajan tekstien lisäksi julkaistaan ensi kertaa suomeksi Väinö Linnan ja kirjailija Lars Gustafssonin keskustelu, joka käytiin Täällä Pohjantähden alla -romaanin valmistuttua.

"Erityisen antoisaa ja tärkeää Linnassa on se, että hänen tuotannostaan ei kukaan voi sanoa viimeistä sanaa. Tämänkin asian syyt ovat sekä historialliset että kirjalliset. Historiallisesti syy on yksinkertaisesti se, että Linnan teoksiin liittyy niin paljon ihmisten tunteita, elämänhistorioita ja omakohtaisia käsityksiä, ettei mikään tulkinta koskaan voi tyydyttää niitä kaikkia. Kirjallinen syy puolestaan on Linnan teosten avoimuus ja jopa anarkistisuus: niille ominaista on viimeisten sanojen ja lopullisten totuuksien kaihtaminen. Linnan teksti tuottaa merkityksiä, tulkintoja ja kokemuksia, joita kukaan eikä mikään voi omia; tulkintojen ja näkökulmien liikettä ei voi sulkea, vaan se jatkuu ja muuttuu jokaisen uuden lukutapahtuman myötä." (ote kirjan esipuheesta)

Kirjoittajat: Antti Arnkil, Mikko Jakonen, Janna Kantola, Pauli Kettunen, Tapani Kilpeläinen, Inkeri Koskinen, Kyösti Niemelä, Outi Nyytäjä, Johanna Oksala, Pauli Pylkkö, Mika Pöyhönen, Olli Sinivaara, Jarkko S. Tuusvuori, Tommi Uschanov.

Pohjantähden viimeisillä sivuilla vanha Janne Kivivuori tulee Pentinkulmalle tapaamaan Elinaa ja muistelemaan lapsuutensa paikkoja. Hänellä on mukanaan pojanpoikansa Jouko. Tämä on nuori ylioppilas, 'modernisti', ja sitä kautta koko Pentinkulmaan ivallisesti suhtautuva pojankloppi, jolle kaikki vaarin kotiseutuun liittyvä on muuttunut pelkäksi ikävystyttäväksi fiktioksi: 'Mä en saa mitään kosketusta maahan.' Sanojen kaikupohjana on koko 1500-sivuinen romaani tapahtumineen, ja vasta sitä kautta Joukon puhe saa merkityksensä, tai pikemminkin täyden irrallisuutensa eletystä kontekstista, jonka kautta merkitys voisi syntyä.

Jos aikalaiskriitikot eivät innostuneet kolmannesta osasta, jossa esitetään sarja tällaisia historian loppumisen tai tyhjenemisen episodeja, on nykyään on helpompi nähdä, että kaikki mikä kolmososassa on jotenkin latteaa ja epädramaattista, on samalla olennaista.

Jannen ja Joukon hedelmätön väittely tuntuu merkitsevän hyvästijättöä sille työn ja sotien 'autenttiselle suomalaisuudelle', joka Pohjantähdessä väkevästi kuvataan. Onko romaanin johtopäätös siis nostalginen? Eikö se ole pikemminkin vahvasti kaksijakoinen? Jouko on lattea hahmo, mutta hänen kauttaan tunnutaan viittaavan sodanjälkeiseen Suomeen kokonaisuudessaan, siihen Suomeen jonka Linna esseetuotannossaan toivotti mitä voimakkaimmin tervetulleeksi. Joukon kaltainen hahmo on mahdollinen vain sellaisessa yhteiskunnassa, johon koko Janne Kivivuoren poliittinen toiminta on tähdännyt.

SULJE

"Asennemuutosta kuvaa kirjan esipuhe, hyvin kirjoitettu, näkökulmiltaan raikas ja pinttymistä vapaa kokonaisarvio, jossa tehty hallitaan mutta omaakin on esittää. - - Kirjan kiistaton uutuus on sen asettuminen 2000-luvulle."
Jyrki Nummi, Helsingin Sanomat 28.5.2006

"Kirjoittajien innostus tarttuu, koska heidän menetelmänsä on ainoa oikea. Uudelleen lukeminen on eläväksi tekemistä, ja pienet ja vähän suuremmatkin tölväisyt kohti klassikkoa vain piristävät tätä elvyttämisen prosessia."
Olavi Jama, Kaleva 19.4.2006