Lehmä jonka kyljessä oli luukku
  • Kirjastoluokka L85.2
  • Sidottu, nelivärikuvitus
  • 200 x 270 mm
  • 32 sivua
  • Graafinen suunnittelu Camilla Pentti
  • Ilmestyi syyskuussa 2006
  • ISBN 951-851-100-4
  • LOPPUUNMYYTY
Käännökset:
  • Viro

 

Lehmä jonka kyljessä oli luukku

Ilmestynyt 5.9.2006

loppuunmyyty

Lehmä jonka kyljessä oli luukku kertoo kahden sisaruksen klassisen karkaamistarinan. Reissu ei ole pitkä, mutta se on sitäkin erikoisempi; lapset nimittäin karkaavat lehmän mahassa Viron ilmatilaan. Vastineeksi kyydistä Lehmä haluaa lasten omalaatuisen tavan puhua, mutta lapset eivät halua luopua omasta outoudestaan. Ivan eli Vivan ei suostu sanomaan v:tä sanan alussa, Vanja eli Anja taas lisää kyseisen kirjaimen kaikkiin sanoihin.

Tomi Kontion kieli on riemastuttavaa ja raikasta. Edes henkilöiden nimet eivät voi taipua täysin tolalleen – ainakaan heidän omassa puheessaan. Vanhemmillakin on omat kummallisuutensa, ja siten luodaan kokonaan uusi maailma: hiukan absurdi ja hauskalla tavalla paljastava. Teksti ei aliarvioi lukijoita eikä se myöskään pyri olemaan opettavaista. Camilla Pentin tyylitellyt kuvitukset ovat sopivan vinksallaan nekin ja luovat lukemiselle oikean tunnelman.

Camilla Pentti voitti Rudolf Koivun palkinnon parhaasta lasten- ja nuortenkirjan kuvituksesta vuonna 2006. Kirja sai myös kunniakirjan Suomen kirjataiteen komitealta Vuoden kauneimmat kirjat 2006 -kilpailussa.

Ivan ja Vanja katsoivat luukkukylkistä lehmää kiinnostuneina.
Ja arvatenkin heidän kiinnostuksensa ei johtunut
siitä, että lehmä osasi puhua, vaan siitä, että heidän teki
mieli kurkistaa mitä luukun takana oikein oli. Lopulta Ivan
puki repaleisilla sanavaatteilla heidän uteliaisuutensa.
”Tuota… oisitko hyvä lehmä kertoa meille, mitä tuon
luukun takana oikein on?”
”Se on Hullut Uksi”, lehmä sanoi silminnähden mielissään.
”Sen takana on hullutuksia.”
Tyttöjen silmät vääntyivät tahokkaan muotoisiksi,
kun uteliaisuus alkoi pakahduttaa heitä. Aurinko paistoi
pilvivalkuaisia ja kukkoili kuin keltuainen. Töyhtöhyyppä
kompastui tuulenreunaan ja putosi kuin rätti pellolle.
”Saisimmeko mahdollisesti vilkaista niitä hullutuksia?”
Vanja kysyi varovasti.
”Minä olen erikoistunut lehmänkauppoihin”, Hullu
Lehmä sanoi. ”Minä annan teidän katsoa minun hullutuksiani,
jos te annatte minulle vastalahjaksi jonkin oman
hullutuksenne.

SULJE

"Lehmät lentävät, mutta sanat ne vasta käsittelyyn joutuvatkin kun Tomi Kontio kirjoittaa satua. Kontulaislasten karkaamistarina iloittelee kielen mahdollisuuksilla."
Karo Hämäläinen, Suomen Kuvalehti 41/2006

"Kontion kielen kaltaista ilotulitusta todella kaivataan suomalaiseen lastenkirjallisuuteen."
Juhani Tolvanen, Ilta-Sanomat 3.10.2006

"Kontio säveltää runoilijan ja kolumnistin näkökyvyllään hykerryttävän upeaa tarinaa - tuloksena oikea kunnon satukirja. (...) Ihana, lapsuudesta tuttu samanaikaisten totuuksien logiikka rakentelee kirjassa hurmaavia poimuja, joihin voi itseään piilotella, kun aikuisuus väsyttää."
Titti Miettinen, Gloria 12/2006

"Perheen kahdeksanvuotias oli kirjaa lukiessaan ihan myyty. Hän suorastaan hihkui kertoessaan muille, kuinka Ivan ja Vanja -nimiset lapset kirjassa karkaavat ja pääsevät seikkailulle Hullun Lehmän sisälle."
Sanna Jääskeläinen, Satakunnan Viikko 18.11.2006

"Oivaltavan riemukas yhdistelmä syntyy, kun kielen taitaja on löytänyt lapsen logiikan ja tutkii kieleen tutustumisen iloa lapsen näkökulmasta. (...) Kuvakieli ja tekstin kielikuvat toimivat yhdessä saumattomasti toisiaan tukien, samaa hullun hauskaa kieltä puhuen."
Sirpa Sutinen, Karjalainen 24.11.2006

"Johan tässä menee sanattomaksi. Kirjailija, runoilija Tomi Kontion Lehmä jonka kyljessä oli luukku on vuoden tapaus. Se on erityisen hieno kirjallisen ilottelunsa takia. (...) Tämä opus kannattaa omistaa ja säilyttää tulevillekin sukupolville."
Kirsikka Kiviniemi, Yhteishyvä 5.12.2006

"Tähän kirjaan sopii tulla toinen osa. Se voisi kertoa sonnista."
2-4 b-luokka Konalan ala-aste, Vinski 4/2006

"Tomi Kontio leikkii riemastuttavasti kielellä, ideoilla ja hullutuksilla."
Iiris Pakarinen, Onnimanni 4/2006

"Tomi Kontion kirja hauskuuttaa sekä kielellään että hullunkurisilla käänteillään."
Raija Hakala, Pohjolan Sanomat 27.12.2006

"Kirjan kieli on hallitun vinksahtanutta. Kontio vie kielen kuvallisuuden uudelle tasolle."
Tiina Ahokas, Aamulehti 9.1.2007

"Tarina on sopivasti selkeä ja mutkikas, menoa ja riemua riittää. (...) Camilla Pentin kuvituksessa perinne ja tuoreus elävät rinta rinnan. Värit ovat aikalaispaletista, muodossa piirtyvät kuvitustaiteen vuosikymmenet. Kuvien itsenäinen ilme ja irtonainen ajatus ovat kuin lapsuuden jatke."
Matti Saurama, Parnasso 2/2007