Mitään pelättävää ei ole
  • Kirjastoluokka 84.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 130 x 207 mm
  • 182 sivua
  • Kansi: Janne Uotila
  • ISBN 951-851-086-5
  • LOPPUUNMYYTY

Mitään pelättävää ei ole

Ilmestynyt 14.9.2006

loppuunmyyty

Jouko Sirolan romaani Mitään pelättävää ei ole käsittelee aiheista tärkeintä: rakkautta. Miten kukaan uskaltaa rakastaa, kun rakkaus tuntuu olevan tuomittu loppumaan joka tapauksessa?

Romaani tarkastelee sitä, millaista on elää pitkässä parisuhteessa lyhytkestoisessa maailmassa, ja pohtii, voiko rakkautta olla kuolemaan saakka? Mitä on koskettaa ja olla koskettamatta toisiaan päivästä päivään? Entä mitä tapahtuu pariskunnalle kun ruumiiden kieli poikkeaa sanasta, kun suu sanoo yhtä, ruumis toista? Kumpaa silloin uskotaan?

Sirola käsittelee rakkauden synnyttämää kuolemanpelkoa. Kuolemaa yritetään ottaa haltuun mittaamalla, sillä numerot onnistuvat välillä hälventämään sitä pelkoa ja epävarmuutta, jota elämä aiheuttaa. Siinä missä kieli on hajalla ja sen raoista tuulee, matematiikan turvaverkko kestää, sillä kaikki on laskettavissa, muutettavissa numeroiksi. Matematiikka on kuoleman poikki kulkeva oljenkorsi. Siihen mies ja nainen tarttuvat peloissaan.

Sirola on kirjoittanut häikäisevän hauraan ja vahvan romaanin rakkaudesta. Siinä mies ja nainen puhuvat rakkauden pelosta, voimasta ja arjesta yhteen ääneen, yhdellä suulla, sillä heidän suunsa on suutelemisesta molemminpuolinen.

"Meillä on jo omat tapamme. Tässä suhteessa. Katselen kohtalon viivaa kämmenessäni. Mitä tapahtuu kun lakkaamme uskomasta näihin kaavoihin. Suutelen selkääsi poissaolevana. Kun olet jo noussut, lähtenyt. Kauas ulkopuolelleni, sinne missä teet työtä. Missä minä silloin olen, kun olet poissa. Minun täytyy löytää itseni.

Odotan sinua kunnes tulee yö ja näen välkkyvän taivaankannen ja kuinka joku kävelee sen alla alas mäkeä, tuolla, heilauttaa velhonhattuaan kuin pyydystäisi siihen tähtiä. Joku menneen ajan matemaatikko varmaan. Hän nostaa katseensa taivaalle ja havaitsee tähtikuvioiden kaavat. Hän näkee niissä ennustuksen, vääjäämättömyyden, josta kohtalo on väännetty.

Sillä jostainhan matematiikan oli aloitettava. "

SULJE

"Intiimiys - nimenomaisesti kielellisesti kaunis - kukoistaa, ja laskelmoidusti hiottu proosa."
Jorma Heinonen, Keskisuomalainen 16.10.2006

"Sirolalla on lähes pelottava kyky kirjoittaa rakkaudesta ja rakastamisen vaikeudesta. Romaani kuvaa riipivästi kohtaamisen ja puhumisen vaikeutta mutta myös kauneimpien hetkien ainutlaatuisuutta. Mitään pelättävää ei ole on vaikuttava kertomus siitä, miten rakkaus kasvaa suuremmaksi kuin kyky hallita sitä."
Maarit Halmesarka, Kiiltomato.net 2.11.2006

"Mitään pelättävää ei ole piirtää terävästi parisuhteen elinkaaren. Teknisen virtuositeetin lisäksi romaani myös koskettaa. (...) Vaikka rakkaudesta on vaikea sanoa mitään uutta, hyvin valitulla näkökulmalla voi saada lukijan koukkuun. Minä jäin."
Lauri Sihvonen, Parnasso 6/2006

"Vaikka kirjailija ei uskoisikaan kieleen, hän käyttää sitä kuin tähdenlentoja hattuunsa pyydystävä velho. Romaani on tummaa valoa hehkuvaa filosofiaa, joka puhkeaa vähän väliä proosarunoksi."
Jani Saxell, Uusimaa 23.11.2006

"Sirolan luonnontieteellisen askaroinnin tulos on aihettaan ymmärtävästi ja aidosti viisas. (...) Todennäköisesti Jouko Sirolan Mitään pelättävää ei ole onkin omaperäisin kotimainen proosateos sitten Kari Hotakaisen Buster Keatonin."
Putte Wilhelmsson, Turun Sanomat 10.12.2006