Paholaisen sota
  • Luokitus 92.4
  • Sidottu, suojapaperi
  • 140 x 212 mm
  • 304 sivua
  • Kansi Aki Suvanto
  • ISBN 951-851-065-2
  • LOPPUUNMYYTY

Paholaisen sota

Ilmestynyt 14.8.2006

loppuunmyyty

Kahdeksannentoista vuosisadan suomalaiset tutustuivat paholaiseen perusteellisesti. Suuri Pohjan sota, joka kesti alun kolmatta vuosikymmentä, todisti kiistatta siitä, mistä oppineet ja papit olivat vuosikymmeniä puhuneet. Viimeinen tuomio käynnistyi, kun venäläiset marraskuussa 1700 hyökkäsivät Raja-Karjalaan, ja jatkui aina vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhaan saakka. 1720-luvulla Venäjän vallan ja vihan ajaksi ja sittemmin 1700-luvun jälkipuoliskolla isoksivihaksi nimitetyllä aikakaudella paholainen otti yliotteen Jumalasta.

Paholainen esiintyi milloin missäkin ilmiasussa. Sotapropagandassa tsaari ja Venäjä esiintyivät paholaisen roolissa, mutta suomalaisille paholaista edustivat Venäjän armeija ja erityisesti Venäjän omaan armeijaansa kidnappaamat ja tarkoituksiinsa aivopesemät suomalaissyntyiset sotilaat. Paholaisen sota kuvaa Suuren Pohjan sodan aikaa, vihaa
ja vainoa Venäjän painostuksessa, aikalaisten kokemana ja näkemänä. Teos kertoo myös erään paholaiskasakoitakin pahemmaksi tunnetun pojan elämäntarinan. Kustaa (sittemmin Vasili) Lillbäck syntyi Oulussa, kun sota syttyi, varttui sotapropagandan ja pelon ilmapiirissä, jäi venäläisten vangiksi, koulutettiin armeijan tulkiksi ja palasi Pohjanmaalle
rosvoamaan, kiduttamaan ja murhaamaan siviiliväestöä, kunnes hän karkasi venäläisten käsistä. Pohjalaiset vuorostaan
pidättivät hänet ja toimittivat Tukholmaan vankilaan. Alkoi vuosia kestänyt oikeudenkäynti, jossa paljastui, kuinka
ihmisen pahuus nousee esiin vaikeissa olosuhteissa.

Tsaari raivostui talonpoikaisesta vastarinnasta niin silmittömästi,
että käski tuhota seudun mustalle mullalle, tappaa
aikuisväestön, kerätä lapset ja nuoret sekä muun liikenevän
sotasaaliiksi. Kun eteläisessä Suomessa paraikaa
vahvistettiin Venäjän valtaa, Pohjanmaalla vallitsi edelleen
täysi viha, sotatila ja täydellinen laittomuus.
Ouluun sijoitettu kasakkakapteeni vastasi maakunnan
rosvoamisesta ja hävittämisestä. Toisin sanoen armeijoissa
oli sekä tavallisia sotilaita että rosvoja, ja näillä
kaikilla viralliset asemansa ja tehtävänsä. Sotarosvous oli
yksi niistä, eikä mitenkään väheksytty. Joukkojen määrää
Pohjanmaalla kasvatettiin niin, että lopulta armeijan, jossa
palveli venäläisten ja kasakoiden ohella ryhmä kammoksuttuja
kalmukkeja, miesluku nousi neljääntuhanteen. Tuo
armeija, jossa myös korpraali Fjodor Fjodorovits ja Vasili
Lillbäck palvelivat, noudatti sotatapoja, rosvosi rahaa,
ruokaa ja arvoesineitä, poltti, mellasti, raiskasi, painosti,
murhasi, kidutti, piinasi ja jätti maakunnan aivan kurjaan
tilaan sekä loi Vasili Lillbäckille barbaaristakin barbaarimaisemman
paholaisen maineen.

SULJE

"Tuon pojan tarina on sellaisenaan historiantutkimusta parhaimmillaan. Lillbäckin vaiheet ja teot on tarkasti kirjoitettu oikeuden pöytäkirjoihin ja syytetty itse on myöntänyt ne tosiksi. Näin mainiota historiallisten tapahtumien aikalaistodistajaa näkee kirjallisuudessa ani harvoin."
Jorma Tuomi-Nikula, Keskisuomalainen 30.8.2006

"Vilkuna on kirjoittanut teoksensa suurelle yleisölle. Vilkunan kieli on sujuvaa ja kerronta jouhevaa.(...)Kuvaukset tavallisen kansan elämästä ja tunnoista ovat asiantuntevia, mutta eivät lainkaan puisevia."
Kimmo Katajala, Karjalainen 9.9.2006

"Höstens läsupplevelse är den fyrtioåriga historikern Kustaa H. J. Vilkunas Paholaisen sota.(...)Han är Finlands svar på Peter Englund och boken Poltava."
Birger Thölix, Vasabladet 22.9.2006

"Jyväskylän yliopiston kulttuurihistorian dosentti ja Suomen historian yliassistentti on mainioita uuden koulukunnan historioitsijoita, jotka haluavat kuvata historian tapahtumia tavallisen kansalaisen näkökulmasta."
Yrjö Rautio, Apu 39/2006

"Lopputuloksena on onnistunut ja mukaansatempaava tositarina, joka jättää pohtimaan tämän päivän orjuutta ja lapsisotilaita. Sillä sodathan eivät ole maailmasta loppuneet."
Anssi Lehtimäki, Pohjalainen 20.10.2006

"Paholaisen sota on kuin isonvihan aikakauden veret seisauttava tilinpäätös."
Harri Päiväsaari, Aamulehti 16.2.2007