Hän joka näkee
  • Kirjastoluokka 84.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 130 x 207 mm
  • 346 sivua
  • Kansi:  Leena Kisonen
  • Ilmestynyt 14.8.2007
  • ISBN 978-951-851-126-0
Käännökset
  • Saksa

Hän joka näkee

Ilmestynyt 14.8.2007

OSTAprinted book

Kaanaanmaa on työläisten sisällissodan jälkeen rakentama helsinkiläinen omakotialue, josta on 2000-luvun alussa tullut trendikäs ylemmän keskiluokan asuinpaikka.

Arosen toinen romaani Hän joka näkee kuvaa Kaanaanmaan viimeistä idyllistä kesää, joka päättyy elokuussa alueen rakentamisen 80-vuotisjuhlaan ja sen järkyttävään loppuhuipennukseen. Talojen ikkunoita, pihoja ja asukkaita seuraa lapsuudenkotiinsa palannut Hagar Edith Wikström, onnettomuudessa rampautunut radio-ohjelmien tekijä, joka kertoo näkemästään ja nauhoittaa samalla salaa nauhurille ajatuksiaan.

Kaanaanmaassa on monta salaisuutta. Synkin niistä kietoutuu Suomen historiaan, Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa kadonneiden suomalaisten selvittämättömään kohtaloon. Kadonneista tehty salainen asiakirja osuu puoliksi vahingossa Hagarin käsiin.

Hän joka näkee luo jännittävän ja kiehtovan tunnelman Kaanaanmaan kaduille ja kujille. Yllätykset, epäily, muistot ja kipu yhdistyvät tarkkaan ajankuvaan. Kirjan avainasemassa ovat ristiriitaiset henkilöhahmot, joiden kautta valottuu aatteiden ja ideoiden muuttuminen.

Arosen kyky havainnoida ja liittää kertomansa kirjallisuuden, Raamatun, historian ja politiikan yhteyksiin luo romaanin, joka on loistelias kudelma henkilöhahmoja, moniulotteista kerrontaa ja uhkaavasti kasvavaa jännitystä.

Koiravaljakkoinemme me olimme pimeyden vahdit, sanoin. Se kuulostaa korskealta; yhtä hyvin voisin sanoa, että legioonamme oli kolme yksinäistä naista ja mies, jotka kuljettivat joka ilta samaan aikaan koiriaan Kaanaan kujilla, erikseen tai yhdessä. Luulen, että Pannuhuonemiehen voi vaimostaan ja lapsistaan huolimatta laskea yksineläjäksi.

Sanat kalahtavat kuin jonkin kaukaisen kellon ääni lapsuudesta: Sunnuntaina katosi kotoaan… Niin kuin Astrid Lindgrenin Juhani Ville Hämäläinen, mekin katselimme valaistuihin ikkunoihin, joiden takana perheet istuivat illallisella ja juttelivat tai kestitsivät vieraitaan yhä monimutkaisemmilla ruokalajeilla ja yhä kalliimmilla viineillä. Ensimmäisiä holvattuja viinikellareita oli jo rakennettu Kaanaan taloihin.

Voi ollakin, että me emme olleetkaan sotureita vaan kaipaajia. Vaikka tiesimme hyvin, ettemme kaivanneet niiden ruokapöytien ääreen, me kaipasimme kumminkin salaisuutta, joka ehkä liittyy perheisiin.

SULJE

"Aronen kirjoittaa häijyä ja poliittisesti terävää ajankuvaa, nostalgista yksilöhistoriaa ja ihailtavan hiottua kieltä aiheesta, josta ei toistaiseksi ole julkaistu muita näkemyksellisiä romaaneja."
Saara Kesävuori, Aamulehti 14.8.2007

"Eeva-Kaarina Arosen romaani Hän joka näkee on suuren lukuilon ihmeitä. Kirjan inhimillisyys ja miltei hellä ote, jolla se maailmansa koviakin muotoja piirtää, tekevät suuren vaikutuksen. (...) Arosen kieli on aistillisen mehevää ja pieniä vivahteita huomioivaa."
Marja Kuparinen, Kirkko ja kaupunki 15.8.2007

"Kirja on sirpaleisuudessaankin harmoninen, kuin kaleidoskooppi, jonka "värikkäät palaset jokaisella käden liikahduksella helähtävät uuteen asentoon". Kielen lyyrisyys on ulotteikasta, täynnä ilmeikkyyttä ja vivahteiden runsautta. (...) Hämmästyttävän rikas kudelma."
Jorma Heinonen, Keskisuomalainen 15.8.2007

"Arosen toinen romaani Hän joka näkee on yhtä kiemurainen ja kiehtova matka ihmismielen syvyyksiin kuin esikoisteos Maria Renforsin totuus (2005)."
Mari Viertola, Turun Sanomat 15.8.2007

"Eeva-Kaarina Arosen toinen romaani, kuten ensimmäinenkin, on kiinnostava ja imaisee lukijan mukaansa jännittäviinkin tapahtumiin."
Terhikki Linnainmaa, Satakunnan Kansa 14.8.2007

"Aronen hallitsee laajan aineistonsa ja solmii siitä nautittavaa fiktiota. (...) Martta Pimiän kuva on yksi niistä, joissa Aronen osoittaa vahvuutensa historian todentuntuisena elävöittäjänä."
Ina Ruokolainen, Etelä-Suomen Sanomat 14.8.2007