Kilttipakko
  • Kirjastoluokka T84.2
  • Nidottu, 2. p.
  • 110 x 178 mm
  • 458 sivua
  • Kansi: Ilkka Kärkkäinen
  • Ilmestynyt 20.1.2009
  • ISBN 978-951-851-216-8

Kilttipakko

Ilmestynyt 20.1.2009

OSTAprinted book

Sen merkeissä menivät Jean Hallalta lapsuus ja nuoruus.
Sen tuoksinassa livahtaa aikuisuuskin kuin huomaamatta.
Se jää, kun perhe häipyy.
Se pysyy, vaikka vanhuus jo tekee tuloaan.
Työ.

Juhani Känkäsen toisessa romaanissa Kilttipakko Jean Hallan tarina kulkee läpi erinäisten työmaiden ja epäonnistuneen avioliiton, jossa identiteettiäkin koetellaan. Työnkuvauksen loppuhuipennuksessa näyttämönä toimii Turva Oy, jonka palveluksessa Jean vielä vanhuuden porteillakin urhoollisesti kauppaa ketjuja ja lukkoja.

Liike-elämän puheista ja metodeista versoo parodia, joka fantasiamaisista piirteistään huolimatta on kiusallisen lähellä todellisuutta.

Kilttipakko on kertomus maailmasta, jossa on nieltävä kiukkunsa ja sopeuduttava. Se on rönsyilevän koominen ja samalla koskettava kronikka pienen ihmisen elämästä. Se naurattaa ja vetää vakavaksi. Se läväyttää arkisen uurastuksen traagiset elementit esiin kerronnallisella ilottelulla ja toteaa, että paras tapa selvitä tästä kaikesta on nauraa, ei suinkaan vain itselleen, vaan toiselle.

Toimitusjohtajan nykyinen olemus aavistuksen pelotti Jeania, eikä hän mielellään keskustellut tämän kanssa. Osasyynä oli varmasti toimitusjohtajan sitä nykyä suuri koko. Silloin kun Hopeavirta vielä oli puolitoistametrinen, hänen henkiset ja fyysiset ominaisuutensa tuntuivat olevan paremmin tasapainossa. Nyt hän, siitä huolimatta
että sivisti itseään koko ajan, oli jotenkin vaakalaudalla tai peräti kallellaan, kuin laiva jonka köli ja uppouma eivät ole suhteessa lastiin. Kun valtaosa kuolleesta painosta oli lisäksi pinnan yläpuolella tai sen välittömässä läheisyydessä, toimitusjohtajan likellä ei tehnyt mieli oleilla. Tuntui, että hän saattaa kaatua millä hetkellä hyvänsä.

Mitä pelättävää Jeanilla oikeasti muka oli? Ei sen enempää kuin muillakaan. Mutta ihminen on kumma olio. Ihmisen häpeän- ja muutoksenpelko on suuri. Se on korkeampi aita kuin Guantanamossa, pidempi Kiinan muuria. Se rajaa ihmisen, juurruttaa kiinni sontaan. Ja ellei kukaan pakota lähtemään, köyhä ihminen seisoo paskakasassa vaikka kuolemaansa saakka peittääkseen sen tosiasian, ettei hänellä ole kenkiä.

SULJE

"Känkäsen näkökulma työhullun kansan tragediaan on tietysti aivan omaperäinen ja rönsynsä syvälle suomalaisuuden taustoihin tunkeva. (...) Kilttipakko on hauska romaani, ja päähenkilön "muutosvalppaus" työmarkkinoilla tuottaa mainioita episodeja. (..) Känkänen on jälleen kirjoittanut romaanin, jossa nauru käärii sisälleen vakavan, asiallisen ihmisen ja hänen maailmansa. Siinä on sellaista sekä-ettäisyyttä, joka tuo mielen kaurismäkeläisen naiiviuden eetoksen - mutta huomattavan monisanaisena versiona."
Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat 7.10.2007

"Kilttipakko on kuin kaunokirjallinen syvennelmä Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyestä historiasta - mutta toki ennen muuta julmuudessaan hykerryttävä romaani. (...) Veikko Huovisen tapaan ilveilevä kirjailija antaa kerronnan irrota reaalitodellisuudesta ja tiivistyä korkeammissa sfääreissä. Känkänen kirjoittaa hienosti, olennaista kohden rönsyillen ja takautumiin upoten."
Karo Hämäläinen, Suomen Kuvalehti 42/2007

"Kilttipakko esikoisen tavoin todistaa Känkäsen kirjallisista taidoista. Romaania on nautinto lukea, koska Känkänen tylsän julistamisen sijaan onnistuu löytämään asioihin toistuvasti koomisia näkökulmia."
Kimmo Rantanen, Turun Sanomat 7.12.2007

"Lisäksi Kilttipakko on jälleen, Känkäsen esikoisromaanin tavoin, loistava kovakantinen vekkuli. (...) Känkänen on kaksituhatluvun kaivattu tarinankertoja. Sanavalppaudessa häntä voi hyvällä ja perustellulla syyllä pitää Arto Paasilinnan kaltaisena ajan hauskuuttajana. (...) Kieltä on samoin jälleen kumartaminen. Kilttipakkoa tekee mieli vääntää ääneen, sutkautuksille pitää vetää joukko kuulijoita."
Leena Tanskanen, Keskipohjanmaa 26.11.2007

"Päältä katsoen romaani on hauska. Tapahtumat ja henkilöt kuvataan useimmiten huikeasti liioitellen ja kärjistäen. Mutta tilanteiden sisään on rakennettu pelottavan läheltä liippaava maailma."
Raija Hakala, Pohjolan Sanomat 15.12.2007