Sulo tuli taloon
  • Kirjastoluokka 84.2
  • Nidottu, 3. p.
  • 110 x 178 mm
  • 242 sivua
  • Kansi: Camilla Pentti
  • Ensipainos keväällä 2007
  • ISBN 978-951-851-202-1

Sulo tuli taloon

Ilmestynyt 21.1.2009

OSTAprinted book

Kirjassa Sulo tuli taloon ja muita käänteentekeviä kertomuksia Raija Oranen tarinoi oman perheensä ja lähipiirinsä arkea suuremmista sattumuksista. Suloisuus saa alkunsa, kun tarinakokoelmassa Kaikki Doriksesta ja muita ällistyttäviä tarinoita tutuksi tullut Doris von Meinhof-Partanen saa hellyttävän veljen. Viisiviikkoinen koiranpentu tupsahtaa uuden omistajansa syliin kuin kauan odotettu lahja.

Pentu saa viralliseksi nimekseen Sulo Raitis. Se on iloinen alistuja, nöyrä ja valpas. Ja mikä parasta, se saa omistajansa kihisemään onnesta ja antamaan vaikeitakin lupauksia. Mitäpä ei koiraihminen tekisi lemmikkinsä vuoksi!

Oranen ei säästele sanoja eikä itseään tarinoidessaan Sulon innoittamana suhteestaan niin alkoholiin, sosialismiin kuin taiteeseenkin, unohtamatta tietenkään enneunia ja postilaitoksen toimimattomuutta. Oman osansa tarinoissa saavat myös lapsuusmuistot ja kirjailijan laaja tuttavapiiri.

Sulo tuli taloon ja muita käänteentekeviä kertomuksia on koskettava ja viihdyttävä tarinakokoelma. Orasen kyky sanoa sanottavansa tiukan napakasti yhdistettynä jutun kertomisen taitoon takaa iloisia hetkiä Sulon ja muiden tarinoiden äärellä.

En ehtinyt ottaa kovin monta askelta portilta alkavalla keskikäytävällä, kun silmiini osui jotain aivan erityistä. Se oli pieni mutta häikäisevän hohtava. Siinä oli mukana mustaa, mutta ennen kaikkea siinä oli viljalti valkeaa. Se oli jonkun minulle tuntemattoman naisihmisen sylissä ja ympärillä hörräsi kansaa.

Astuin henkeäni pidätellen lähemmäs. Koira se oli, pienenpieni koiranpentu. Valkea tuuhea kaulus kehysti sen ohimoilta mustaa päätä, kolmioiksi taittuneet korvat värähtelivät äänten paljoudesta, mustien laikkujen keskellä loistivat mustat killisilmät ja suippo, hiukan vesilintua muistuttava kuono huipentui kirsuun, joka ei ollut vielä saanut mustaa pigmenttiä, vaan oli vaaleanpunainen ja täplikäs.

Se oli huumaava, hurmaava, sokaisevan suloinen. Minun pääni liiteli irti hartioista ja alkoi leijua lämpimässä tuulessa. Se kieppui ja kohisi, ja pakahduttava hellyys painoi minua läpi ihmisjoukon. Lepattelin kuin yökiitäjä kohti lyhtyä.

SULJE

MUUTA TUOTANTOA