Avaa tule
  • Kirjastoluokka 82.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 148 x 207 mm
  • 96 sivua
  • Kansi: Iira Oivo
  • ISBN 978-951-851-149-9

Avaa tule

Ilmestynyt 24.1.2008

OSTAprinted book

Juhana Vähäsen runokokoelman Avaa tule alussa on vanha Väisälä ja laaja valkoinen pöytä. Sen lopussa on jotakin muuta. Ennen kaikkea on kysymys siitä minkä kautta kuljetaan, mitä muistetaan ja ketä ajatellaan. Avaa tule on eräänlainen narsistinen ja koominen yksinpuhelu, kuin kirje, jossa pyritään selvittämään yhä uudelleen, mitä tapahtui ja mitä oikeastaan haluttiin. Runot puhuvat tuttua kieltä vilpittömästi ja konstailematta.
Tarkastelu on merkittävää. On se sitten yksityiskohtaisten japanilaisia maljakoita kuvaavien ekfrasisten sarja tai vain kuvaus mistä hyvänsä. Runoissa puhutaan toistuvasti katsomisesta, kuvaamisesta ja katsotuksi tulemisesta.
Avaa tule on häiritsevä ja hurmaava runokokoelma. Välillä sen runot nojaavat kieltoihin, välillä ne rakentuvat pelkistä loputtoman tuntuisista oletuksista. Läsnä on kuitenkin myös jokin, jota voisi kutsua hengeksi, tunteeksi. Vähäsen muisteleva kieli kutsuu, vetoaa, suostuttelee, puhuu suoraan ja allegorisesti, tähtää, työntää pois ja on ehdottoman rakastettavaa.

He kävelevät ulkona lumettomassa puutarhassa ja puhuvat, puhuvat siitä, mitä tulisi tehdä ja mikä olisi oikein ja kenen kannalta, mikä olisi tarpeellista, lumeton aika on pimeä aika, Väisälä sanoo, ja pimeä aika ei ole huono aika, sillä pimeys mahdollistaa sellaisen, joka valossa olisi mahdotonta, valo häikäisee kaikkia, eikö niin ole, se on ahdistavaa, ei näe eteensä, näkee vain valon ja harhailee. Pimeys sen sijaan, pimeys on hienointa silkkiä, se laskeutuu ylle ja tervehtii kuin vanhaa ystävää, pimeys on ystävä meille, eikö näin ole, pimeä aika on lojaalisuuden aika, pimeässä me tunnistamme ystävämme, kun kättelemme heitä ja vihamiehemme, kun he koskevat käsiämme, me haistamme heidät, heidän juonensa ja pelkonsa, heidän suunnitelmansa, heidän tarkoitusperänsä, liittolaisemme me tunnistamme ja ne, jotka aikovat meidät kavaltaa, eikö niin ole, hän toistaa ja he kävelevät huoneiden läpi niin kuin kirja luetaan, aina vain liike eteenpäin ja taaksepäin, alusta loppuun ja lopusta alkuun.

SULJE

"Juhana Vähäsen kolmas teos Avaa tule vie mukanaan toisteisella rytmillä[.]"
Jonimatti Joutsijärvi, Parnasso 2/2008

"Vähäsen Avaa tule liukuu ilmaisultaan lähes elokuvallisesti. Se tarkentuu yksityiskohtiin ja paljastaa niiden avulla teoksen kertojista paljon enemmän kuin näiden omat sanat."
Eija Komu, Karjalainen 18.4.2008

"[P]ersoonallinen nuori filosofi [Juhana Vähänen] on jo jättänyt jalanjälkensä kotimaisen uuden ruonouden kentälle."
Leena Tanskanen, Keskipohjanmaa 4.5.2008

"Kokoelman vahva kuvallinen ilmaisu tavoittaa sanottavansa kuin ihme; Juhana Vähänen on löytänyt inhimillisestä epävarmuudesta runouden mentäviä aukkoja."
Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat 24.2.2008

"Proosaa vaiko lyriikkaa? Viis genreistä, koska Vähäsen omaäänisyys avaaa sympaattisessa narsismissaan ovia kaikkiin ilmansuuntiin, tilanteisiin, ajatuksiin ja tunnelmiin. (...) Eikä kielellä koukeroida eikä hienostella."
Jorma Heinonen, Keskisuomalainen 11.2.2008