Vedenaliset
  • Kirjastoluokka 84.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 130 x 207 mm
  • 166 sivua
  • Kansi: Ilona Ilottu/dog design
  • ISBN 978-951-851-119-2

 

Vedenaliset

Ilmestynyt 28.8.2008

OSTAprinted book

Lapsena Mirja asui saaressa, eristyksissä vanhempiensa kanssa. Hänen äitinsä ja isänsä olivat kalastajia. Aina työnteossa, puhumattomina.

Mirja nukkui myrskyssä veneen pohjalla. Hän oli aina varuillaan. Omassa sängyssäänkin hän pidätti hengitystään, aallon varalta. Ystävinä Mirjalla olivat rannan puut ja heinät ja meren hopeakylkiset kalat.

Mirjan äiti on saksalaisen sotilaan lapsi. Siitä on jäänyt häpeä, joka jatkuu Mirjassa. Sen hän kokee lähtiessään kaupunkiin opiskelemaan äitinsä isän kieltä. Kaupunkiin, jonka teräksisessä, kivisessä ja lasisessa maisemassa mikään ei muistuta lapsuudesta. Luonnonlapsi ei sopeudu uuteen ympäristöön, jossa liukuportaatkin aiheuttavat pelkoa ja hämmennystä.

Kuin avuton eläin tyttö hakeutuu ihmisten lämpöön – vain tullakseen häväistyksi. Hän ei tunne rajojaan eikä tiedä miten käyttäytyä. Viimein tyttö kuitenkin löytää ystäviä maahanmuuttajayhteisöstä, jonka vierauden tuntemukset hän kokee omikseen. 

Vedenaliset
on romaani laumoista, vaistoista ja vimmasta. Maria Peuran palavan intensiivinen proosa on täynnä sisäisen maailman myrskyjä ja luonnon villiä läsnäoloa.

– Sie tapat meät työhön, isä sanoi.

Mirja laski puhelimenluurin.

Pankkiautomaatilla hän kuitenkin huomasi, että isä oli laittanut hänelle rahaa.

Hän käveli asemalle ja osti makkaran, söi sen nopeasti aikataulujen alla ja istuutui penkille. Kun ensimmäinen kuulutus tuli, Mirja alkoi täristä. Milloin tahansa hän voisi matkustaa. Kukaan ei kysyisi, minne hän menisi. Juna liikkuisi pitkin manteretta Mirja sisällään, sylkisi hänet pois Kokkolassa tai Joensuussa. Mirja ostaisi hotdogin ja söisi sen aikataulujen alla. Hän istuisi penkillä ja miettisi, kuinka syvälle nyt, kuinka kauas tuntemattomaan.

Mikään juna ei veisi häntä takaisin saareen.

Ensin ajatus riemastutti. Sitten hän purskahti itkuun. Hän ajatteli pientä huonettaan, sen tilavia kaappeja. Makaronia ei ollut eikä ketsuppia eikä jauhoja. Kaupat sulkivat ovensa ennen kuin Mirja ehti sisään. Aina hän jäi oven taakse ja nälkä kasvoi. Saaressa oli ruoka haettu järvestä ja metsästä. Mirja yritti muistaa, miltä voitatti maistui, miltä tuoksui auringon kuumentama mustikkametsä. Tuli uusi kuulutus ja ajatus meni solmuun.

Mirja haistoi pakokaasun. Hän nousi penkiltä, käveli aikataulujen alle tiivistyneen ihmismuurin halki, työnsi raskaan oven auki ja veti sisäänsä katupölyn kyllästämää ilmaa. Ja sitten, aivan niin kuin kaikkina muinakin päivinä, hän taivutti niskaansa ja katsoi aseman kelloa, sen valtavia viisareita, jotka tiesivät ajan, verkkaisesti itseään nytkäytellen koettivat herätellä Mirjaa, joka vain ei tajunnut.

SULJE

"Maria Peuran kolmas romaani [Vedenaliset] on tiivis, raskas ja voimakas. (...) Sen omintakeisuus tiivistyy kahteen ominaisuuteen, animismiin ja ekspressionismiin."
Kristina Malmio, Helsingin Sanomat 29.9.2008

"Ilmaisun lyyrinen virtaus, rytmin sensuaalinen lihallisuus ja sanojen vitaalinen voima yhdistyvät kaikissa Maria Peuran romaaneissa ainutlaatuisella tavalla. Kieli luo niissä oman maailmansa, joka kuvaa yksilön kokemusta vahvan sisäistyneesti."
Reija Palttala, Savon Sanomat & Keskisuomalainen 30.9.2008

"Maria Peura jatkaa vahvan omintakeista linjaansa. Hän on Suomen ehdotonta kärkikaartia tarinankertojana, luovana kielenkäyttäjänä ja jännittävänä prosaistina. Tämän naisen seurassa on ilo olla lappilainen."
Heidi Lakkala, Lapin Kansa 26.9.2008

"Olen lähes henkeäni pidätellen seurannut Maria Peuran uran kehitystä: hänen kirjoittajalaatunsa on niin poikkeuksellinen, suorastaan uhanalainen. Hänessä on havaittavissa senlaatuista - pitäisikö yhä sanoa pohjoista - omintakeista henkistä voimaa ja herkkyyttä, jota on odotettu siitä saakka, kun Timo K. Mukka vaikeni."
Kaisu Mikkola, Parnasso 2008/5

"Peuran kieli on kuin aistillisten kuvien virta."
Marja Kuparinen, Kirkko & Kaupunki 37/2008

"Kyllä Maria Peura tällä kolmannella proosateoksellaan [Vedenaliset] asettuu nuorten kirjailijoiden kärkikaartiin."
Marjatta Ripsaluoma, Keskipohjanmaa 28.9.2008

"Vain 166-sivuinen romaani [Vedenaliset] on hätkähdyttävän runsas, viisas ja vereslihainen. Siinä näkijä missä Maria Peura. "
Jani Saxell, Uusimaa 9.10.2008

"Peuran kieli on persoonallista, lyyristä ja melkein hurjalla tavalla vitaalista. Se houkuttelee mukaan elämän ja ihmisyyden syviin vesiin, aina pinnan alle asti."
Jaana Viskari, Etelä-Saimaa 13.11.2008

"Vedenaliset tuo havainnollisesti esiin Peuran kerronnallisen repertuaarin, jonka maaginen ulottuvuus on syventynyt keinoksi havainnollistaa nyky-yhteiskunnan kipupisteitä."
Jari O. Hiltunen, Opettaja 2008/48-49

"Peuran osaamisesta todistavat romaanin mahdollistamat kaksi vastakkaista lukutapaa: Vedenalisia voi lähestyä niin silkan tarinan kuin puhtaan symboliikankin näkökulmista ja kummallakin tavalla luettuna se on nautinnollinen proosateos."
Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat 28.11.2008

"Vedenaliset on teos, jota on helppo varauksettomasti ihailla. Tarina on syvä ja monessa kerroksessa, silti ehjä ja soljuva."
Maaria Rousu, Pohjalainen 17.12.2008

"Maria Peura on kirjoittanut erittäin taitavan, jopa virtuoosimaisen romaanin. Sen ydinkysymykset on syytä kysyä ääneen joka päivä."
Eija Komu, Karjalainen 2.5.2009

"Peuran romaani tuottaa harvinaislaatuisen vaikutuksen, sillä Vedenalisten jokainen lukukerta saa aikaan ihan oikeasti erilaisen tulkinnan. (...) Kielen kauneus, Mirjan muodonmuutokset ja kaiken yllä lepäävä historian ja luonnon taju tekevät Vedenalisista upean lukukokemuksen, kenties kirjasyksyn parhaan."
Kaisa Kurikka, Turun Sanomat 14.9.2008

"Peuran romaani [Vedenaliset] on huikea kielellinen kokemus. Tekee mieli puhua suomen kielen sijasta maria peuran kielestä. Vedenalisista sanoista avautuu virtuoosimainen pinnanalainen maailma."
Raija Hakala, Pohjolan Sanomat 12.9.2008

"[Vedenaliset] kurkottaa keskinkertaisuudesta, keskiverrosta jonnekin kauemmaksi. Se ei laskelmoi eikä juuri meistä lukijoista piittaa, mutta juuri siksi se antaa meille paljon jos vain osaamme ottaa. Hullu tyttö, ihana tyttö, hullu ihana romaani mikä lie."
Olavi Jama, Kaleva 28.8.2008