Betonijumalia
  • Kirjastoluokka 84.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 130 x 207 mm
  • 208 sivua
  • Ulkoasu Leena Kisonen
  • ISBN 978-951-851-184-0

Betonijumalia

Ilmestynyt 21.4.2009

OSTAprinted book

1950-luvun lopulla joka paikkaan nousee raksoja ja Helsingin reunat täyttyvät uusista lähiöistä. Mankkaalaiset, ”manksut”, ajavat mopoilla baarin pihaan ja potevat henkilökohtaista rakennemuutosta. Jos seuraa kaupungin kasvusta lieveilmiöitä, kivutonta ei ole puberteetin kourissa ihmislapsellakaan. Mankkaan kingi Manksu-Manksu pettyy naisiin ja ajautuu väkivallan poluille, Pena ryhtyy parantamaan maailmaa sosialismin keinoin, Kapakala kauppaa pilveä kun kerran on maksukykyistä kysyntää. Ja kun runoileva Marja-Liisa himoitsee oppilastaan ja tuntee Jumalan karkaavan yhä kauemmas, seurauksena ei voi olla muuta kuin traaginen rakkaustarina.

Betonijumalia kertoo selviytymistaistosta modernisoituvassa Suomessa 1970-luvun molemmin puolin. Itse kukin joutuu ottamaan mittaa ihmistä suuremmista voimista. Oli kysymys sitten uskosta, politiikasta tai rakkaudesta, kirjan henkilöt ajautuvat kilvoittelussaan niin hurmioon kuin toivottomuuteenkin. Kivisen henkilökohtaisesti koetun syvällä ja runollisella rintaäänellä kirjoittamassa esikoisteoksessa hilpeys ja suru, rakkaus ja kuolema, alku ja loppu vaihtavat alituisesti paikkaa. Eletään maailmassa, jossa inhimillisen menon yläpuolella kaikuu jumalten kolkko nauru. Selviytymistaistelun keskellä Betonijumalia soi kuitenkin hymyn ja myötätunnon lyyristä sävelmää.

Naiset kääntyvät katsomaan, kun rynnistämme ohi. Joku
huutaa.
– Hyvä jätkät!
Joku vanhempi nainen kääntyy katsomaan.
– Mitä ne pojat tuolla lailla.
Eddie kävelee koululta päin arvokkaaseen tapaansa
salkku kädessä. Se näyttää paheksuvalta. Juoksemme portaat
alas ja loikkaamme suoraan keskusaltaaseen. Herzenin
suihkut on laitettu päälle ja Arska lähtee kauhomaan
siihen suuntaan. Se menee istumaan valolyhdyn päälle ja
suihkun sininen väri sammuu.
Vanhempi nainen on saanut mukaansa jonkun vaksin.
Se huutaa kovalla äänellä.
– Hoi mies. Ylös sieltä ja äkkiä.
– Me soitellaan Herzenin vesiurkuja!
Äijä käy kovilla kierroksilla.
– Nyt ylös sieltä ja äkkiä. Ja toiset sankarit myös.
– Tule vaan tänne hakemaan.
Äijä ottaa kengät ja sukat pois ja lähtee kahlaamaan.
Kun puntit kastuvat, se ymmärtää kääntyä takaisin, katsoo
naisen suuntaan ja yrittää säilyttää arvokkuutensa.
– Ehkä olisi parasta kutsua poliisi.
Arska lähtee uimaan altaan toiseen päähän. Uin sen perässä
ja kiipeän kirkon puolelta ylös altaasta. Äijä kiertää
altaan reunaa ja lähtee juoksemaan.
Arska livahtaa kirkon ovesta sisään. Kävellään tyhjään
kirkkosaliin. Arska tallustelee munasillaan suoraan alttarille
ja huutaa.
– Hei Sebaoth! Onko täällä ketään?
– Ei taida tulla vastausta.
– Sebaoth on tunnetusti aika vaitonainen.

SULJE