Maan paino
  • Kirjastoluokka 84.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 130 x 207 mm
  • 240 sivua
  • Graafinen suunnittelu Miika Immonen
  • Kannen valokuva Markus Viljanen
  • Ilmestyi helmikuussa 2009
  • 978-951-851-168-0

Maan paino

Ilmestynyt 10.2.2009

OSTAprinted book

Oleg Onetškin on vakoojan poika. Isän työ vie hänet teini-iässä Helsinkiin, jossa hän rakastuu ikäiseensä Almaan. Mutta äkkiä Olegin perhe joutuu jättämään Suomen ja lähtemään kauas itään. Siellä kaikki muuttuu.

Monta vuotta myöhemmin Oleg palaa Suomeen. Hänestä on tullut monikasvoinen mies – toisinajattelija, taskuvaras, opiskelija, armeijakarkuri. Lyhyeksi tarkoitettu vierailu venähtää pakon sanelemana. Tavatessaan jälleen Alman Olegilla on uusi rooli – laittoman maahanmuuttajan. Oleg tarvitsee Almaa, mutta häntä vetää myös pakkomielteinen rakkaus entiseen tyttöystäväänsä Dariaan.

Olegin elämä Helsingissä osoittautuu selviytymistaisteluksi, jossa niin menneisyys kuin tulevaisuuskin pysyvät avoimina. Muistojen sirpaleet ja arvaamattomat tilanteet kuljettavat romaanin taiturimaista kerrontaa. Samalla Olegin tarina kietoutuu toisten venäläissiirtolaisten, ystävä Andrein ja rakastettu Darian kohtaloihin.

Maan paino on moniääninen romaani – sekoitus rakkaustarinaa, vakoojaromaania, satiiria ja aistivoimaista ajankuvaa. Se kuljettaa lukijansa kuin juna kauas itään ja takaisin. Kirja kietoo käänteisiinsä useita ihmiskohtaloita, joista vahvimpina soivat Olegin, Darian ja Alman monipolviset melodiat.

Oleg on viisitoista ja hänellä on mukanaan muistot Leningradista,
Helsingistä, Šostakovitšin neljännestä preludista
ja fuugasta heidän Helsingin-asunnossaan, auringonvalosta
lähiön yläpuolella. Ja tietenkin Almasta. Hänellä ei
ole tytöstä valokuvaa, hän sulkee välillä silmänsä odottaen
kuvan ilmestyvän luomen sisäpinnalle.
Hänen ruumiinsa on vielä Leningradin ajassa. Hän
menee nukkumaan tuntematta sen suurempaa alakuloisuutta.
Junamatkan jälkeen häntä on alkanut huimata, aina
ylös noustessaan hänestä tuntuu kuin veri syöksyisi kohisten
hänen päähänsä.
Vanhemmat ovat töissä, hän ei ole vielä aloittanut koulua,
hän makaa sängyssään ja koskettelee kaulaansa, rintakehäänsä
ja kainaloitaan. Hän yrittää herättää tuntoaistinsa
ja palauttaa mieleen Alman. Muistikuvassa Alman
silmäluomi sulkeutuu hitaasti ja raskaasti. Kuten hänen
ystävänsä Andrei kerran sanoi: ”Kiihottavan naisen katse
on puoliksi sulkeutunut ja puoliksi auki.”
Ikään kuin Andrei siitä mitään olisi tiennyt. Hän oli
keksinyt sen elokuvajulisteesta, joka oli liimattu pesuhuoneen
perälle.

SULJE