Melkoinen Möttönen
  • Kirjastoluokka L84.2
  • Sidottu
  • 125 x 165 mm
  • 287 sivua
  • Graafinen suunnittelu ja mustavalkokuvitus
  • Hannamari Ruohonen
  • Alkuperäinen teos vuonna 1979&1984
  • 978-951-851-206-9

Melkoinen Möttönen

Ilmestynyt 21.3.2009

OSTAprinted book

Minä ja Maailmanmatkaaja M. Möttönen asumme vanhassa Mökissä melkein kaupungin keskustassa. Kun sanon minä, tarkoitan minua, kirjoituskone Vehtaajaa. Minut Möttönen löysi vanhojen tavaroiden liikkeestä, missä könötin ypöyksin. Mutta sitten tuli Möttönen ja auttoi minut vapauteen. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen tehtävämme.

Katsos kun Möttösen kanssa me suoritamme yhdessä Tehtäviä isolla T:llä. Kerran esimerkiksi pelastimme kaksi Kirppupelinkirppua, kaksi Palapelinpalaa ja yhden Legon herra I. Murimurin mahasta. Mistään ei silti varmasti tulisi mitään, jos meillä ei olisi toisiamme ja kaikkia muita kulmakunnan lapsia.

Raija Orasen Melkoinen Möttönen sisältää kaksi kaivattua lastenkirjaklassikkoa, Möttönen ja Vehtaaja (W+G, 1979) ja Melkoinen Möttönen (W+G, 1984), nyt yksissä kansissa. Suositut seikkailut ovat saaneet uudessa painoksessa rinnalleen Hannamari Ruohosen upean kuvituksen, jossa teosten hullunkurinen huumori, lämpö ja mielikuvitus jatkuvat iloisena kuvien virtana.

Kirjoista sovitettiin musiikkinäytelmä Helsingin Juhlaviikoille 1983 nimellä M. Möttönen, maailmanmatkaaja. Musiikin sävelsi Hector, rooleissa olivat muun muassa Matti Pellonpää, Harri Hyttinen, Marja Korhonen ja Liisa Tavi; ohjaus oli Kristiina Revon.

Eräänä kevätaamuna Möttönen heräsi. Yleensähän nukkumisen jälkeen herätäänkin, ei siinä mitään erikoista sinänsä ollut, heräämisen tapa vain oli poikkeuksellinen. Möttönen nimittäin havahtui omituiseen ääneen; samaan ääneen olin minä herännyt hetkeä aikaisemmin.

Tapansa mukaan Möttönen kuitenkin yritti olla heräämättä. – Minä nukun, hän ärisi, muljautti itsensä kokonaan peiton alle, ryömi vuoteen jalkopäähän ja alkoi kuorsata kuuluvasti. Meteli ei tästä lakannut.

– Kuulitteko, minä nukun! Möttönen ärjäisi. Tuloksetta, melu jatkui vain.

Hetken ajan Möttönen pysytteli hiljaa, kuunteli.  – Vehtaaja, erottui sitten peiton alta epäröivä ääni.  – Kuuletko sinä jotain?

– Kuulen, minä vastasin.

– Kuuletko sinä samaa kuin minä, Möttönen kysyi pää yhä peitteen sisässä.

– En minä voi tietää.

– Mitä sinä et voi tietää?

– Minä en voi tietää mitä sinä kuulet. En siis tiedä kuulenko samaa kuin sinä, minä selitin.

– Totta kai minä kuulen samaa kuin sinä, Möttönen kivahti.

– Mitä sinä kuulet?

– Samaa kuin sinä.

Tähän Möttönen ei sanonut mitään vaan vaikeni.  – Vehtaaja, hän mutisi sitten nöyrästi. – Jos sinä kerran kuulet samaa kuin minä niin kerro mitä se on. Kerro kun tiedät. Onko se Karhu?

– Ei ole karhu.

– Mikä se sitten on, Möttönen kuiskasi.

– Se on rokkia, minä sanoin.

SULJE

[Melkoisen Möttösen] tarinoissa on valtava jännite ja huimaavat tapahtumat seuraavat toinen toistaan. Maailma avautuu kirjaa lukevalle lapselle jännittävänä paikkana, jossa vaaditaan uskallusta ja loppumatonta seikkailumieltä.
Sinikka Klaus, Länsi-Uusimaa 20.4.2009

"Minusta kirja oli yllättävän hauska! Lempilukuni oli "Möttönen menee kouluun". Se sisälsi monia hauskoja kohtia. Melkoinen Möttönen on yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut! Suosittelen kirjaa enimmäkseeen ahkerille ja sujuvasti lukeville".
Saana Kotila, 4.lk. Vinski No:1/2010

MUUTA TUOTANTOA