Sinun jälkeesi, Max
  • Kirjastoluokka 84.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 130 x 207 mm
  • 224 sivua
  • Kansi: Jussi Karjalainen
  • 978-951-851-205-2
Käännökset:
  • Puola
  • Saksa
  • Englanti

Sinun jälkeesi, Max

Ilmestynyt 19.3.2009

OSTAprinted book

Max ja Isaac syntyvät Saksassa siamilaisina kaksosina. He jakavat kaiken paitsi luonteen. He heräävät samasta vuoteesta, ajavat partansa samalla veitsellä ja rakastavat samoja naisia.

Elämä heittää heidät kauppatavaraksi, kiertäviksi kummajaisiksi ja esiintyviksi taiteilijoiksi sirkuksiin, cabareihin ja bordelleihin. Myös 1920-luvun lopun Helsinki näyttäytyy kieltolakeineen ja vapaudenjanoisine ihmisineen. Ja koko elämän muuttaa kaunis ja kopea, hurmaava ja moraaliton Iris.

Leena Parkkisen häikäisevä esikoisromaani sukeltaa keskelle kuohuvaa Eurooppaa. Se on poikkeuksellinen selviytymistarina normaalin maailman reunoilla eläjistä, toiseudesta ja rakkauden etsinnästä. Siitä miltä tuntuu jaettu yksinäisyys.

Ihomme kiilsi korkilla mustattuna. Vyölle kerätty rihkama
helisi liikkuessa. Syysilma törmäsi paljaaseen ihoon. Vilkaisin
Maxiin ja nyökkäsin. Veli notkisti selkänsä ja minä
taivuin toiseen suuntaan. Ilma virtasi keuhkoihin kevyesti.
Kuin nousisimme lentoon. Puristin Maxia kädestä. Veljen
ihokarvat sojottivat pystyssä. Hän puristi sormiani ja irrotti
sitten otteensa. Musiikki voimistui.
Tanssi nyki ruumista. Yleisö sulautui kahdeksi silmäksi.
Helmet kilisivät. Yö musteni. Meri tiivistyi kosteudeksi.
Me tanssimme hengittämättä. Rytmi valui alas lanteisiin,
lävisti elimet yksi kerrallaan. Tunkeutui rintalastan koloihin.
Ensimmäinen askel eteen, polven koukistus. Charlestonia
tanssiessa ihminen näyttää sätkynukelta. Työnsimme
kädet eteen. Huojuimme. Ketjut raapivat ihoani. Maxin
silmät kiiluivat. Tunsin hänen hengityksensä kiihtyvän.
Rytmi oli saanut hänestä otteen. Nostin toisen jalan nilkan
eteen, samoin Max. Tanssimme yhtenä elimenä.
Tanssiessa me emme tunne kipua. Silloin on olemassa
vain jokainen yksittäinen liike, nivelen notkistus. Me opettelimme
tanssimaan silkasta uhmasta. Silloin kun täti hakkasi
tamburiinia tuvassa. Koirantempuilla saa omistajan
juoksemaan. Nautin jokaisesta meihin suuntautuneesta silmästä.
Näin muutaman naisen kääntävän katseensa, inhon
valuvan kauhuksi, pelon kiihkoksi. Silmät pyyhkivät minun
kättäni, liukuivat jalkoväliin, vertailivat. Tirskahdukset vaimenivat.
Humalainen mies yritti tarttua laulun sanoihin,
mutta vierustoverit tönivät hänet hiljaiseksi. Iriksen suu
kutistui viivaksi, mutta hän ei kääntänyt katsettaan. Vain
hänen leukansa värisi. Kuin hän olisi pidättellyt itkua.

SULJE

"Parkkinen konkretisoi toiseuden kokemuksen niin väkevästi kuin sen kai ylipäätään voi tehdä. (--) Parkkinen tarjoaa tihentyneen inhimillisyyden sisäkuvia - ikään kuin jo kokeneen kirjoittajan varmuudella ja viisaudella. Häkellyttävä suoritus. (--) Hurmaava keveys muuttuu upottavaksi raskaudeksi ja kauneus matkalipuksi kadotukseen, samaan tapaan kuin samaa epookkia kuvanneella F. Scott Fitzgeraldilla."
Antti Majander, Helsingin Sanomat 23.4.2009

"Sinun jälkeesi, Max on värikäs, herkkä ja hauskakin tarina identiteetistä, yksinäisyydestä ja ulkopuolisuudesta."
Mari Paalosalo, Olivia 2009/6

"Parkkinen onnistuu myös hallitsemaan vaativan lajityypin ja kuljettaa historiallista romaaniaan hallitusti. Dekadentin vanhan mantereen ajankuva vakuuttaa rikkainen yksityiskohtineen, taustatyöt on tehty ja ote uskottava."
"Vahvimman näytön esikoiskirjailija antaa lopulta hämmästyttävät valmiina kielenkäyttäjänä. Parkkisen lauseet ovat painavia, värikkäitä ja ajatusta lentoon siivittäviä."
Jani Mesikämmen, Aamuset 30.09.2009

"[Leena Parkkinen] kirjoitti uskomattoman esikoisteoksen, joka päätyy 99 prosentin todennäköisyydellä vähintään Finlandia-ehdokkaaksi. Toivottavasti myös lukijat löytävät sen, vaikka teema on pinnalta katsoen etäinen. Syvemmältä se ei sitä ole."
Merja Määttänen, Sara. 2009/kesäkuu

"Leena Parkkinen iskeytyy esikoisromaanillaan kiehtovaan ilmiökenttään, nimittäin kysymykseen samannäköisyydestä ja -kaltaisuudesta. Sinun jälkeesi, Max kiinnittyy siamilaisten kaksosten kaksoisruumiiseen ja kirjoittaa esiin sen kosketusherkän tasapainon. (--) Käsitellessään inhimillisesti ikiaikaista teemaa toiseenliittymisestä ja toisesta irti leikkautumisesta Parkkinen kulkee herkillä pinnoilla ja koskettaa niitä taiten."
Kaisa Kurikka, Turun Sanomat 23.4.2009

"Ei tarvinnut lukea montakaan sivua, kun huomasin, että tässäpä mielenkiintoinen ja taitava esikoiskirjailija, joka kuljettaa tarinaansa sellaisella vimmalla, että lukija antautuu sen vietäväksi ehdoitta. Romaanissa liikutaan sirkuksissa ja bordelleissa, normaalin elämän laidoilla, ja kohta lukija jo miettii, että rujous ja muut outoudet ovat normaaleja eivätkä edes pelottavia."
Ulla Janhonen, Anna 2009/19 

"Leena Parkkisen (s. 1979) esikoisromaani Sinun jälkeesi, Max on rehevän tarinankerronnan juhlaa. Aistivoimainen kieli, yllättävät kielikuvat ja vetävä dialogi osoittavat esikoisteoksen suvereeniksi taidonnäytteeksi. Romaani hyödyntää persoonallisesti groteskin ja burleskin tyylikeinoja todellisuuden fiktiiviseen värittämiseen. Erilaiset poikkeavuudet ja friikit karnevalisoivat Parkkisen romaania kauttaaltaan, mutta silti henkilöistä rakentuu todellisia ja kouriintuntuvia hahmoja.
Raija Palttala, Savon Sanomat 12.5.2009

"Sinun jälkeesi, Max on huikea tarina. (--) Loistavaa kirjaa lukiessa unohtaa, että kysymys on esikoisromaanista. (--) Kirjan loppu nostaa teoksen fantastiselle tasolle."
Kirkko ja koti 2009/10

"Siamilaiskaksosten elämäntarina kertova romaani Sinun jälkeesi, Max on Leena Parkkiselta hieno kirjailijandebyytti. (--) Kertojana toimivan Isaacin mielenliikkeet tavoitetaan hienosti, ja veljesten hahmot tarjoavat harvinaisen mahdollisuuden tarkastella toisiinsa sulautuvien ruumiiden ja monella tavalla vastakohtaisten mielten suhteita."
Tuomas Juntunen, Parnasso 2009/3

"Kieli on rönsyilevää ja erinomaisen ilmaisuvoimaista, metaforat kekseliäitä. Kirjailija välttelee runollisuuden ansoja omintakeisuuden silti kärsimättä. Tekijällä on luontainen eläytymiskyky, tyylivaisto kuin huomenlahja. Hän on poikkeuksellisen erottuva paitsei esikoiskirjailijajoukossa myös proosan nykykentässä."
Matti Saurama, Uutispäivä Demari 28.7.2009

 

"Leena Parkkinen aloittaa kirjailijanuransa vakuuttavasti ja vaikuttavasti."
Kaisa Koski, Hämeen Sanomat 2.8.2009