Siskot, veljet
  • Kirjastoluokka 82.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 148 x 207 mm
  • 67 sivua
  • Graafinen suunnittelu Camilla Pentti
  • Ilmestyi tammikuussa 2009
  • 978-951-851-173-4

Siskot, veljet

Ilmestynyt 13.1.2009

OSTAprinted book

Kaisa Ijäksen runokokoelma liikkuu kielen ja sen rakentaman maailman, esineiden, ihmisten ja asioiden parissa etsien valoa, syntymää, tietä astua uuteen päivään. Maisemaa, ihmistä ja itseä katsotaan uudesta katsomisen kohdasta, kuin yhtä totuutta etsiessä mieli olisi mennyt ristiin. Ijäs kirjoittaa elämästä ja kuolemasta, mutta ravistaa näyn välillä ylösalaisin niin, että naurullekin löytyy paikkansa.

Runoissa otetaan uusi ilme, yritetään mahtua muistojen pieneksi käyneisiin kenkiin ja nostetaan hattua tuonpuoleiseen. Kokoelma on oodi arjen murtumakohdista pilkahteleville jakamisen ja uuden syntymisen mahdollisuuksille. Se on naiseksi kasvamisen resitatiivi, matka eteenpäin, kun koulun ikkunat ovat siruina ja nuoruudesta sokka irti.

Siskot, veljet tutkii yksinäisyyden ulottuvuuksia taiten. Se julistaa, että eksymme aina, sillä oikotietä ei ole. Runojen tyyli toimii samaan tapaan: se toteaa ja ehdottaa samanaikaisesti. Eräässä runossa sanotaan: ”Ken haluaa voi löytää tästä käytännöllisesti katsoen mitä tahansa.” Niin voi käydä näissä
hallitun kielen, tiheän runouden valaisemissa maisemissa.

SISKOT, VELJET


Kuolemalla on nyt sinun kasvosi, ja tulevat yhä uudet
mahdottomat aatot, tyhjät tuolit, joiden ympärille pelko
pakataan, sitä viikataan huolellisesti.
Avaa mikä tahansa kaappi, niin löydät luurangon.
Hirttäytyi oransseihin kengännauhoihin sanoi tyttö
kaunis kuin akasia silmissään järkkyneiden iiristen
tarkoin vartioitua, arkistoitua surua.
Meni mereen, sanoi poika kaunis kuin laiva,
silmissään meripeninkulmien takaista, solmittua
ikävää. Samaa hätää kuin helmillä, jotka ovat vierineet
onnettomuuspaikan ohi koskaan unohtamatta näkemäänsä.
Avaa mikä tahansa kaappi, niin löydät luurangon, syksyn
joka kietoo kesän koristeellisimmatkin lehdet maahan ja
antaa kuoleman merkitä omansa.
Nyt on elettävä hänenkin puolestaan, sanoi tyttö, ja
minä pidin häntä sisarenani. Nyt on elettävä hänenkin
puolestaan, sanoi poika, ja minä pidin häntä veljenäni.

SULJE