Ole siviä sikanen
  • Kirjastoluokka 49
  • Sidottu, suojapaperi
  • 130 x 200 mm
  • 346 sivua
  • Graafinen suunnittelu Terhi Haikonen
  • Mustavalkokuvitus
  • ISBN 978-951-851-248-9

Ole siviä sikanen

Ilmestynyt 19.8.2009

OSTAprinted book

Heikki Lehikoisen riemastuttava kirja Ole siviä sikanen esittelee nykylukijoille suomalaiseen kansanperinteeseen ikiaikojen kuluessa kertynyttä eläimiä koskevaa ajattelua. Eläimet – niin kesyt kuin villitkin – ovat olleet osa ihmisten elämää jo vuosituhansien ajan. Ne ovat muokanneet ratkaisevalla tavalla ihmisen
suhdetta ympäristöönsä.

Ole siviä sikanen kertoo syntytarinoista, šamaaneista ja tietäjistä, kotipiirin tutuista ja metsien ja vesien vieraammista eläimistä. Erilaiset luonnonotukset ovat toimineet esimerkiksi noitien apureina ja ennusteiden aiheina. Onpa eläinkunnasta saatu kouriintuntuvaakin apua: nälän lisäksi myös lääkinnällisiä tarpeita on voitu tyydyttää eläinten avulla.

Kauniisti kuvitettu kirja tarjoaa mainion kokonaiskatsauksen siihen, kuinka tärkeitä eläimiin liittyvät uskomukset ovat olleet – ja osin ovat yhä. Lehikoisen ajoittain hirtehinenkin tyyli takaa, että Ole siviä sikanen tarjoaa arvokkaan tiedon lisäksi myös hilpeitä hetkiä. Vaikka eläimet ovat joskus tienneet enteillä myös kuoleman läheisyyttä, tuovat tässä kirjassa käsitellyt  eläinuskomukset lukijalle ennen kaikkea elämän kokemuksia.

Sekä metsän- että kotieläimet saattoivat käytöksellään
ennustaa lähestyvästä kuolemasta. Varsinkin
harvoin pihapiirissä näkyvät linnut olivat tästä
merkkinä. Eräs pohjoissavolainen mies kertoi nähneensä
koirasmetson saunansa katonharjalla. Pian
tämän jälkeen hänen isästään lähti henki – vanhan
sananlaskun mukaan ”häviöksi pyy talossa, metsot
miesten kuolemaksi”. Eräässä toisessa talossa taas
emännän poismenoa ennen oli teeri lentänyt tuvan
ikkunasta sisään. Huonot uutiset eivät kuitenkaan
tähän loppuneet, sillä talon pihakuuseen lensi samaan
aikaan kaksi käkeä kukkumaan. Pian käkien
lähdettyä talon poika löydettiin kaivosta hukkuneena.
Erityisenä onnettomuuksien tuojana pidettiin
korppia. Pohjoismaisessa perinteessä korppi oli
ollut yksisilmäisen kuoleman jumalan ja Valhallan
valtiaan Odinin lintu. Sen uskottiin elävän satoja
vuosia. Linnun pitkälle iälle löytyi kristinuskon
vaikutuksesta luonteva selitys, sillä korpin uskottiin
tehneen liiton pirun kanssa. Korpin uskottiin
myös lentäneen hirttäytyneen Juudaksen, Jeesuksen
pettäneen opetuslapsen, suusta. Mustanpuhuvan
korpin vierailu pihapiirissä tiesi jollekulle talonväestä
pikaista loppua. Vielä talvi- ja jatkosodan aikana
kotirintamalla pelästyttiin korpin vierailuja
pihapiirissä. Sen pelättiin merkitsevän lähiomaisen
kaatumista.

SULJE

"Kiinnostava, sujuvasanainen ja humoristinen on uutuuskirja, joka kertoo suomalaisten eläinuskomuksista."
Tiina Räikkönen, Uutisvuoksi 21.11.2009

"Aihepiiri on laaja ja sitä on tallennettu ja tutkittu runsaasti." (...) "Kirja on hyvin sulateltu yhteenveto entisaikojen ihmisten ja eläinten suhteista. Nykylukija ei voi kuin ihmetellä, miten monenlaiseen magiaan ja taikuuteen eläimet on ennen liitetty."
Maikki Kulmala, Maaseudun tulevaisuus 18.12.2010

"Ole siviä sikanen on hauska ja tuhti tietopaketti muinaisista eläimiin liittyvistä uskomuksista."
Hanna Hyväri, Voi hyvin 1 / 2010

"Kannattaa lukea varsin vetävästi kirjoitettu Lehikoisen kirja, josta muun muassa selviää uskomuksia kalastuksen ja kalaonnea tuovan viinaryypyn takaa."
Tuomo Pirttimaa, Metsästys ja Kalastus No:4 / 2010 

"Hauskoja anekdootteja kirjassa riittää ja teksti on sujuvaa."
Jouni Tikkanen,  Yliopistolehti 2/2010