Valon hetki
  • Kirjastoluokka 82.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 160 x 215 mm
  • 50 sivua
  • Kansi: Saana Nyqvist
  • ISBN 978-951-851-151-2

Valon hetki

Ilmestynyt 6.8.2009

OSTAprinted book

Valonhetki kuvaa valoa, värejä, maisemia ja paikkoja kuvallisesti tiheällä kielellä, joka tavoittelee maiseman aukeamisen kokemusta. Valonhetki on vimmaisen, intensiivisen ilmaisun virtaa, joka antaa myös tilaa ja aikaa valolle viipyillä kielen katveissa ja taitoksissa. Runokokoelman jokainen valonhetki on voimakkaan tietoisuuden hetki. Tämä tietoisuus ei kuitenkaan ole vain tiedollista, vaan ennen kaikkea aistimellista. Kokoelman runot ovat näkyjä ja välähdyksiä, ilon, kauneuden ja rakkauden hetkiä, mutta myös surun ja tuskan. Kielen liike ja valon välke limittyvät ja kietoutuvat toisiinsa, kun kirjoitus yrittää jäljitellä valon vivahteita, joita se samalla itse tuottaa. Valonhetken runojen valo on sekä tutun jokapäiväistä että jollakin tavalla poikkeuksellista. Valo on aivan iholla, se koskettaa niin kuin rakastetun käsi. Mutta valo on myös kaukana ja etäällä, taivaalla mihin ihminen ei ylety. Valonhetki on trilogiamaisen runoteossarjan kolmas osa, aikaisemmin ovat ilmestyneet kokoelmat Hiililiekki ja Palava maa.

Taas taivaan värilauma sekoittaa vuoden ajat ja paikat. Marraskuun äkkisynkkä ilta, aivan liian aikaisin laskeutuva pimeys, hehkuu ja hohtaa keskikesän loputonta valoa, laskemattoman auringon juhlaa. Kallioiden tummat siluetit, talven pedot, ovat välkettä hihkuvien aaltojen lämmintä kuohua, täydellisen maitokahvin pehmeänkitkerää läikettä sademetsänvihreällä rantabulevardilla. Kylmän kynnet raapivat jo, vaatteet alkavat tuntua kömpelöiltä,  liikkeet evoluutio-oppitunnin näytteiltä. Mutta vaikka kylmyys kirpaisee, kirveltää taas monta pitkää kuukautta ja mennyttä vuotta, se ei tapa, ei enää: pienten pintanaarmujen veri hukkuu taivaan punaiseen hehkuun nopeasti kuten tämäkin valon hetki hukkuu siihen miten sitä vain on ja on, valoa niin jokapäiväisen paljon.

SULJE

"Olli Sinivaara kirjoittaa runoja niin kuin ei kukaan toinen juuri nyt."

"Sinivaara on viimeistään nyt lunastanut paikkansa runoutemme eturivissä. Hänen kohdallaan tätä sanoessa ei tarvitse edes yhtään empiä."

"En ole ensimmäinen, joka näkee Sinivaaran kuvakylläisessä ilmaisussa suomalaisen modernismin perinnön. Valonhetken kohdalla tulee täsmennys:
kokoelma on intensiivisyydessään paikoin ihan Katri Valaa, valon palvojaa."

"Kaiken tämän keskellä kokoelmassa on aivan arkisia välähdyksiä, jolloin kaikkein kaunein tavoitetaan. Niin käy esimerkiksi viimeisen jakson runossa Ei tämä sanominen [...]. Käyköön se viimeistään taidonnäytteestä."
Janna Kantola, Helsingin Sanomat 20.9.2009

"Kokoelma päättää löyhästi yhteen nivoutuvan runotrilogian, jonka aiemmat osat Hiililiekki ja Palava maa profetoivat vastaansanomattomasti Olli Sinivaarasta olennaisena lyyrisenä lahjakkuutena. Valonhetki ei tätä ennustetta muuta."
Tommi Aitio, Salon Seudun Sanomat 16.10.2009

"Haavikkomainen historiallinen ironia ja paradoksit ovat Sinivaaran erityisvahvuus. (...) Teos puhuttelee lukijaa suoraan ja näyttää, että merkitys syntyy, kaiken uhallakin, vain katoavuutta vasten."
Eija Komu, Karjalainen 24.1.2010