Vuorilla ei ole herroja
  • KIRJASTOLUOKKA 48.17
  • NIDOTTU, LIEPEET
  • 125 x 190 mm
  • 192 SIVUA
  • NELIVÄRIKUVALIITTEET
  • ULKOASU HELENA KAJANDER
  • TEOS & SCHILDTS & SÖDERSTRÖMS -SARJA
  • SUOMENNOS LAURA JÄNISNIEMI
  • ILMESTYI SYYSKUUSSA 2009
  • ISBN 978-951-851-261-8

Vuorilla ei ole herroja

Ilmestynyt 23.9.2009

OSTAprinted book

Jylhiä vuoria, korkeaa taivasta ja kansanryhmien uskomatonta
 moninaisuutta – sitä on Kaukasia. Mutta aluetta vainoavat myös köyhyys, korruptio ja etniset 
jännitteet, jotka purkautuvat verisenä väkivaltana.


Elokuussa 2008 syttynyt Georgian sota oli vain jäävuoren
huippu. Vastaava sota olisi voinut syttyä useassa
 muussakin Kaukasian maassa. Koko alueen pinnan
 alla kuohuu.
 Kaukasia kuuluu myös maailman kauneimpiin 
seutuihin, jota luonnehtivat ainutlaatuinen kielten 
ja kulttuurien moninaisuus, ylpeät kansat, ikivanhat
 perinteet ja vastentahtoisuus taipua auktoriteettien 
edessä.
 Yleisradion kirjeenvaihtaja Anna-Lena Laurén
on yksi harvoista länsimaisista toimittajista, jotka 
liikkuvat alueella säännöllisesti. Laurén on perehtynyt perusteellisesti konflikteihin, joita kytee 
Etelä-Ossetiassa, Abhasiassa, Ingušiassa, Pohjois-
Ossetiassa, Tšetšeniassa, Dagestanissa ja Kabardi-
Balkariassa. Tässä kirjassa hän matkustaa Venäjän
 alueilta Pohjois-Kaukasiasta Georgiaan. Hän tapaa ihmisiä heidän kodeissaan, pakolaisleireillä ja vuoristokylissä,
 kuuntelee ja analysoi.
 Kirja esittelee maantieteellisen, poliittisen ja historiallisen 
kokonaisuuden. Se kertoo tarinan pienistä
 kansoista, joilla on ylväs historia, voimasta ja rohkeudesta,
 elämästä ja kuolemasta.

Alkuteos I bergen finns inga herrar – Om Kaukasien
 och dess folk (Söderströms) ilmestyI samaan aikaan
 suomennoksen kanssa.

Tšetšenialaisten naisten pukeutuminen on kahden
vuoden aikana selvästi muuttunut. Kun kävin
Groznyissa ensimmäisen kerran keväällä 2007, kaupunki
oli täynnä paljaspäisiä naisia. Vuotta myöhemmin
melkein jokaisella on huivi. Monesti se on
vain symbolinen kapea hiusnauha, mutta määräys
on tullut ylemmältä taholta. Ramzan Kadyrov on
ilmoittanut, että valtion virastoissa kaikkien naisten
on kunnioitettava tšetšenialaisia perinteitä peittämällä
päänsä. Myöskään naispuoliset uutistenlukijat
eivät saa esiintyä televisiossa paljain päin.
Koska tšetšenialaiset ovat käytännöllistä väkeä,
sääntö ei tietenkään koske minua eikä periaatteessa
myöskään etnisiä venäläisiä. Kuljen pää paljaana
kaikkialla muualla paitsi yliopistolla, missä on
tiukempaa, luultavasti siksi että siellä huivipakkoa
vastustettiin ankarimmin.
– Se alkaa huivista. Seuraavaksi ne vaativat, että
peitämme myös käsivartemme ja jalkamme, sanoo
19-vuotias Seda Hassanova, joka on sitonut päänsä
ympärille pienen huivin. Pitkät hiukset aaltoilevat
valtoimenaan olkapäillä aivan niin kuin useimmilla
muillakin naispuolisilla opiskelijoilla. Kaikki nauravat
minun huivilleni, paksulle šabrakille, jonka
ostin Zanzibarissa käydessäni. Se oli ainoa huivi,
joka vaatekomerosta sattui löytymään, kun pakkasin
tavaroitani.

SULJE

"Näkökulma on valpas ja moneen suuntaan kriittinen. (--) Laurén kirjoittaa taitavasti ja pujottelee faktojen lomaan sympaattisia huomioita tavallisten ihmisten elämästä.""
Ville Ropponen, Ulkopolitiikka 1/2010.

"Laurénin kirja on perinteinen reportaasikirja, joka onnistuu yhdistämään paikallisten ihmisten arjen historiaan ja maailmanpolitiikkaan. (--) Tämänkaltaiset syventävät kirjat auttavat meitä ymmärtämään maailmaa. Matkakirjoina ne ovat omaa luokkaansa."
Vuoden matkakirja-raati 2009

"Koskettava matkakirja ja kuvaus kulissien ja virallisten korulauseiden takaa."
Kari Kumpulampi, Kalajokilaakso 17.10.2009

"Anna-Lena Laurén har synbarligen god förmåga att lyssna på mänskors bekymmer och att leva sig in i deras vardag." 
Ulf-Erik Slotte, Västra Nyland 12.9.2009

"Det är en bok som kan inspirera läsaren till att vilja veta mera om en region som vi de senaste åren hört talas mycket om i nyhetsrapporteringen, men som vi egentligen vet pinsamt litet om."
Mats Ekman, Syd-Österbotten 10.9.2009

"Det som gör boken så läsvärd är att Laurén berättar med en äkta kärlek till Kaukasus och människorna där. När hon skriver om terror och tortyr, om oförklariga försvinnanden och om myndighetsgodtycke, så gör hon det genom verkliga människors sorg."
Ingeborg Gayer, Borgåbladet 9.9.2009