Sinun edestäsi vuodatettu
  • Kirjastoluokka 84.2
  • Sidottu, suojapaperi
  • 130 x 207 mm
  • 300 sivua
  • Graafinen suunnittelu Nina Leino
  • Ilmestyi maaliskuussa 2010
  • ISBN 978-951-851-237-3

Sinun edestäsi vuodatettu

Ilmestynyt 17.3.2010

OSTAprinted book

Samuel Worthington aloittaa elämänsä puhtaalta
pöydältä: hän muuttaa Baltimoresta Torontoon opiskelemaan
ja onnistuu saamaan asunnon erityisestä
talosta, jonka asukkaat ottavat Samuelin avosylin
vastaan. Samuel imaistaan mukaan yhteisöön, jonka
harrastukset ja elämä kietoutuvat yhä tiukemmin erilaisiin
keinoihin paeta todellisuutta ja elää vapaasti.
Mutta mikä tärkeintä, Samuel rakastuu kauniiseen ja
epätasapainoisen hurmaavaan Jennyyn.
Puoli vuotta myöhemmin Samuel herää käsiraudoissa
sairaalan sängystä. Hän on ollut vakavassa
onnettomuudessa eikä muista mitään tapahtuneesta,
Jenny on kuollut ja Samuel syytettynä tämän
murhasta.Jennyn
murha on komisario Douglas Wambaugh’n
viimeinen juttu ennen eläkkeelle siirtymistä.
Mutta tällä kertaa häntä ei päästetä helpolla. Jennyn
kuolemaa edeltänyt aika on sekoittunut huumaavaksi
harhaksi, jonka piiloissa joku on suunnitellut ja valmistellut
täydellistä rikosta – kostoa, joka ulottuu lopulta
laajemmalle kuin kukaan olisi voinut aavistaa.Sinun
edestäsi vuodatettu on pyörryttävän hyvä
jännitysromaani. Nyholmin kerronta on kiehtovaa
ja hurjaa. Kerrostalon kummallisen yhteisön jäsenet,
komisario Wambaugh’n menneisyys sekä Samuelin
muutoksen kuvaus punoutuvat kiehtovasti murhamysteeriin,
joka ei päästä hypnotisoivasta otteestaan
tarinan päätyttyäkään.

Näen siitä unta joka yö. Tapahtumat eivät vastaa
todellisuutta, tiedän sen, mutta tällaisen kuvan tajuntani
on piirtänyt illasta.
Ajamme autolla, sekaisin ja iloisina, minä ja
Jenny kahdestaan. Ulkona sataa lunta ja on liukasta,
mutta meitä ei pelota lainkaan. Yhteisen vuokraisäntämme
auto, vanha punainen Chevrolet Impala
pysyy tiellä, vaikka teemmekin parhaamme ollaksemme
huomioimatta olosuhteita. Meillä on liian
hauskaa, jotta välittäisimme. Värit juoksevat ikkunoissa,
äänet eivät katoa uusien tieltä vaan risteilevät
melkein loputtomiin kimpoillen ikkunoista ja
kojelaudasta ja milloin mistäkin. Pyyhkimet, radio,
mittarit ja tuuletin, kaikki tavalliset ja ihmeelliset
laitteet jättävät jälkeensä lukemattomia kaikuja ja
pyörteitä. Ilma on niin paksua ja täynnä vivahteita,
että sitä voi melkein muovailla käsin.
Meillä on juhlat.
Me olemme vain typeriä lapsia.
Riemuun ei ole mitään syytä. Takana on hirvittävä
ilta ja yö, jonka päätteeksi ystävämme Ike
Thompson oli vähällä kuolla (se on totta, ei unta).
Syy oli meidän. Kaikkien meidän, ei pelkästään
minun ja Jennyn. Lopulta jätimme Iken henkitoreissaan
sairaalan pihalle ja painelimme karkuun.
Raukkamaista, mutta meillä ei ollut vaihtoehtoja.
Niin ainakin luulimme

SULJE