Oi, tule katsomaan
  • Teos & Söderströms -sarja
  • Kirjastoluokka 84.2
  • Alkuteos: Åh, kom och se här
  • Suomentanut: Raija Rintamäki
  • Sidottu, yliveto
  • 130 x 190 mm
  • 224 sivua
  • Kansi: Terese Bast
  • ISBN 978-951-851-331-8

Oi, tule katsomaan

Ilmestynyt 17.9.2010

OSTAprinted book

"On vain loppu."

Tarina alkaa lopusta. Vaaleahiuksinen nainen on kuollut Oopperan lattialle eräänä aurinkoisena iltapäivänä. Tämä on tarinan loppu, ja kuitenkin tarina on kerrottava.

Taivassalon romaani Oi, tule katsomaan on kiehtova kertomus tai epätarina kahdesta kaupungista, joiden väliä seilaa matkustajalaiva ja vie erään kerrostalon ihmisiä mukanaan.

On Selim ja hänen Tyttärensä. Selim työskentelee laivalla, joka kuljettaa matkustajia meren yli kahden kaupungin välillä. Selimin siskokin työskentelee laivalla mutta lähtee eräänä päivänä Paroniksi kutsutun Erling Elias Stoltzin luo toiseen merenrantakaupunkiin ja päätyy lopulta Oopperan lattialle. Tarinaa kertoo muun muassa nainen, jolla on punaiseksi sävytetty tukka ja joka asuu samassa kerrostalossa kuin Selim siskonsa ja Tyttärensä kanssa. Tälläkin naisella on menetyksensä, sävelensä, kertomuksensa.

Oi, tule katsomaan on tarina kaiken häviävyydestä sekä rakkaudesta. Se tutkii loisteliaasti kerronnan tapoja. Toisto, tuoksut, rappukäytävässä leijailevat sävelet sekä Carl Michael Bellmanin tekstit muodostavat yhdessä merkityksiä, mahdollisuuksia ja palapelin osia, jotka vievät lukijan mukanaan.

Oi, tule katsomaan
on pelottava ja absoluuttisen kaunis romaani. Sen kieli on upeaa, se sattuu, koskettaa ja pelottaa.

Raija Rintamäki (s. 1963) on tamperelainen kääntäjä, joka suomentaa englannin- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta. Hänen rakkaimpia suomennostöitään ovat lukuisten lastenkirjojen lisäksi Merete Mazzarellan teokset.

Ooppera, illalla.


Hän kulki yksin paksua mattoa pitkin ja katsoi
ylös kristallikruunuihin, kattomaalauksiin. Yksin ja
katsoi ylös. Yksin, katsoi ylös. Hän kulki huoneeseen
jossa on kultaiset seinät. Kristallit välkehtivät.
Saattoi melkein kuulla hentojen heläysten painautuvan
toisiaan
vasten, vaikka yksikään kristalliketju
ei liikkunut,
vaikka katto oli korkealla ja lamput
kaukana, kaukana. Kulku on yksinäistä, kun astelee
verkalleen
katse kiinnitettynä kattoon joka on niin
kaukana.
Kuului laukaus, kuin kaikuna jostakin muusta,
jossakin toisessa ajassa, toisessa rakennuksessa,
mutta samassa paikassa. Kustaa III, hän ehti ajatella.
Sitten kristallikruunut väreilivät, havisivat, vaikka
olivat hiljaa. Sitten ne imeytyivät hitaasti kauemmas
pois, vaikka eivät liikkuneet.
Lattia jolle veri valui oli jo ennestään kuvioitu.
Parkettilaattojen väliin imeytyi kosteaa punaista.
Hän, ei ollut mitään, ei enää koskaan.

SULJE

"Taivassalo tutkii, miten paljon vapauksia tarinan kerronta sallii. Siihen hänellä on eväitä: hypnoottinen, tarkka rytmikorva ja lyyrinen kieli, jonka kääntäjä on säilyttänyt oivasti. (...) Hannele Mikaela Taivassalo on kirjoittanut hienon romaanin."
Hannele Salminen, KirjaIN 5/2010

"Runeberg-palkinnon saaneen Taivassalon toinen romaani hurmaa jo kielellään, puhumattakaan uuskustavilaisesta juonesta tai romaanin rakenteesta, jota Taivassalo tehokkaasti ravistelee."
Kaisu Mikkola, Parnasso 5/2010

"Taivassalon aistivoimallinen teksti ammentaa sävyjä tuoksuista ja väreistä. Samalla kirjailija murtaa taitavasti perinteisiä kerrontatapoja."
Maalaisunelma 2/2011