Presidentin murhe
  • Luokitus 84.2
  • Sidottu , suojapaperi 130 × 207 mm
  • 288 si vua
  • Graafinen suunnittelu Nina Leino
  • ISBN 978-951-851-367-7

Presidentin murhe

Ilmestynyt 7.5.2011

OSTAprinted book

Suomen tasavallan presidentti Kaarina Saarto on taustaltaan tiedenainen. Vallankäyttäjänä hän on arvostettu, pelätty ja pedantti. Mutta hänellä on ongelma. Hän on lyhyen avioliittonsa aikana ehtinyt tottua miehensä Sakarin katoamistemppuihin, mutta tällä kertaa presidentti aistii jotakin uhkaavaa. Presidentin tuskaillessa miehensä katoamista poliisikaksikko Söder ja Joronen ovat kalastusreissulla Kotkassa. Reissu loppuu lyhyeen, sillä heidät hälytetään töihin Hovinsaarelta löytyneen ruumiin takia. Kuollut mies on islantilaisen ex-ministerin poika, eikä järkyttävät löydöt jää siihen.

Tutkimukset johtavat niin Kuopioon kuin kaunokirjallisuus ∙ romaanit Pietariinkin, ja jollakin tavalla myös tasavallan presidentin puolison katoaminen liittyy tapahtumiin. Jo Häkämiehen kiitetystä esikoisromaanista tutuiksi tulleet poliisit Söder ja Joronen huomaavat jälleen olevansa keskellä rikosten ja politiikan pimeitä näyttämöitä. Virallisten tahojen lisäksi myös eräs taitava nuori toimittaja tekee tahollaan omia tutkimuksiaan ja pääsee vaarallisen lähelle totuutta. Presidentin murhe asettaa jokaisen valtaa pitävän tarkkailun alaiseksi. Häkämies on kirjoittanut jälleen kiehtovan ja kulissien taakse kurkottavan dekkarin vallan ja rikosten liittymäkohdasta – ihmismielen julmuudesta.

– Istu Heikki alas. Meillä on sellainen ongelma,
että ei tiedä itkeäkö vai nauraa, talon oma
päällikkö aloitti.
– No? Söder sai sanotuksi.
– Tasavallan presidentti Kaarina Saarron
aviomies Sakari Kolari on kadonnut. Hän on ollut
teillä tietymättömillä viime viikon puolesta välistä
lähtien.
– Miksi asiaa pohditaan vasta nyt?
– Kysyt samaa kuin mekin. Presidentti ei ollut
saanut tehdyksi mitään, vaikka miestä ei kuulunut
kotiin. Sellaista on sattunut ennekin, tosin silloin
on ollut kyse parista päivästä. Rouva presidentti
otti lainopillisen neuvonantajansa kautta yhteyttä
Supoon vasta eilen. Me ja Supo olemme poliisiylijohtajan
johdolla miettineet kuumeisesti, mitä
asialle pitäisi tehdä.
– Mitä sille on ennätetty tehdä?
– Ei oikeastaan mitään. Presidentti toivoi hartaasti,
että asia pidetään ainakin toistaiseksi poissa
julkisuudesta. Toki Supo on juossut läpi kaikki paikat,
joissa hänen miehensä voisi kuvitella lymyilevän,
mutta mitään ei ole löytynyt. Sakari Kolari on rouvan
mukaan murjottavaa ja helposti loukkaantuvaa
tyyppiä. Hän on joskus aikaisemmin suututtuaan
kadonnut heidän pienelle kesämökilleen Vihtiin
ja sulkenut puhelimensa. Sen vuoksi presidentti ei
muutamaan päivään ollut osannut olla huolestunut.
Rivien välistä ymmärsimme, että tälläkin kerralla oli
ollut ainakin jotakin riidan poikasta.
Söder tajusi, miksi hänet oli kutsuttu palaveriin.
Korkea poliisijohto ei tarvinnut ylikomisarion
vinkkejä tasavallan presidentin puolison löytämisessä,
mutta jutulle tarvittiin tutkija. Oli päädytty
Söderiin. Syitä oli turha kysellä. Ainoa hyvä asia
oli, että toistaiseksi mikään ei viitannut siihen, että
tapaukseen liittyi rikos.

SULJE

"Häkämiehen uusin on monitasoista luettavaa. (--) Presidentin murhe on lahjakkaan kirjoittajan politiikkajännäri, ei politiikon jännä kirjoitus"
Matti Poisio, Aamulehti 16.6.2011

"Presidentin murheen parasta antia kotkalaisittain on elävä paikallinen tilannekuvaus. Lukija hekottelee itsekseen havaitessaan kirjoittajan huomioivan tuttua lähiympäristöä partaveitsen terävin viilloin."
Petri Piipari, Kaupunkilehti Ankkuri 1.6.2011

"Häkämiehen poliitikkotausta tuo valtaklikkeihin aitouden tunnun (--)."
Laura Halminen, Metro 6.6.2011

"Olemassa oleviin kaupunkeihin sijoittuvien rikoskirjojen joukkoon on saatu nyt myös Kotka, toivottavasti pysyvästi. Häkämiehen tyyli on mukavan sujuvaa, kirja on juoneltaan ja henkilöiltään hyvin taustoitettu ja yllätyksellinen loppu sopii tyyliin".
Riitta Lindeman, Ruumiin Kulttuuri 2/2011

"(--)Kipakka sekoitus ihmisenkokoista elämää, poliittista taktikointia, rahamaailman kiemuroita ja mediapeliä."
Anne Helttunen, Me Naiset, mimmit suosittaa 22/2011