Virginian vaatteet
  • Luokitus 84.2
  • Sidottu , suojapape ri
  • 130 × 197 mm
  • 192 sivua
  • Kansi: M-L Muukka
  • ISBN 978-951-851-182-6

Virginian vaatteet

Ilmestynyt 7.2.2011

OSTAprinted book

Virginian vaatteet on kokoelma valloittavaa, omintakeista lyhytproosaa. Tekstit on kirjoitettu proosarunon ja novellin väliseen hetteikköön, niitä voisi luonnehtia impressionistisiksi kuviksi, joissa yksityiskohtien runsaudesta kasvaa alati täsmentyvä merkitys.

Kyse on arjen hetkistä ja halkeamista.

Arki on synkkä, mutta katkaistavissa keskittymällä hetkeen, tarkkailemalla. On hetkiä, joista ajatus lähtee syöksymään sinne tänne kauas syvälle. Ja hetkiä, jotka otetaan vastaan koko keholla kaikilla sanoilla. On jokin virkistävä ironinen ajatuksenjuoksu, jokin suureellinen haikailu, jokin kuviteltu tilanne, jokin ärtynyt tuhahdus. On henkilökuvia, väläyksiä jonkun elämästä. On muutama muisto lapsuudesta, koko lapsuus on pelkkiä hetkiä. Toistuvia teemoja ovat äitiys, lapset, lapsuus, luonto, rakkaus, läsnäolo. Hetkiä värittää myös se merkillinen lumo, kun luonto ja ihminen kohtaavat.

LAUSE
Ja kun hän painaa kiinni oven takanaan, lause
pulpahtaa hänen mieleensä kuin kupla mutaisen
suolammen pohjasta. Käsi vielä ovenkahvalla hän
pysähtyy kuuntelemaan sitä, se pulpahtaa uudestaan
ja pimeys on niin mustaa, että pitää kokeilla,
onko pää vielä paikoillaan. Ei kuuta, ei tähtiä, ei
katuvaloja, ei mitään, vain pimeys ja lause, joka
pulppuaa.
Talo on elänyt kolmella vuosisadalla, sen sydämenä
loimuaa takka. Kun astuu sisään, talo halaa
kuin ystävää: olet tullut kotiin. Seinät ovat hiukan
vinksallaan, lattia kuopalla, katto matalalla.
Ikkunasta näkyy peilityyni joki. Ihmiset hakeutuvat
kohtiin, joissa on mukava olla, olohuoneen
pöydällä höyryää keltainen teekannu. Tyttö istuu
sohvannurkassa äsken heränneenä kuin pörröinen
kissanpentu, tuijottaa mattoa ja hörppää teetä mukistaan,
kissanpentu. Ja kun hän katsoo tätä taloa
ja tyttöä ja näitä ihmisiä, hänen sisällään hyrisee
kuin kehräisi.
Ja nyt kun hän on painanut oven kiinni takanaan,
lause pulpahtaa hänen mieleensä. Hän
kuuntelee sitä, ja äkkiä alkaa hengästyttää, lause
on liian suuri, niin merkityksiä täysi, ettei sitä voi
ajatella. Hän irrottaa kätensä ovenkahvasta ja
ottaa askeleen pimeään.

SULJE