Lola ylösalaisin
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, 300 SIVUA
  • 140 × 210 MM
  • SUOMENTANUT LIISA RYÖMÄ
  • ALKUTEOS LOLAUPPOCHNER (2012)
  • KANSI: MARIA APPELBERG
  • ISBN 978-951-851-480-3

Lola ylösalaisin

Ilmestynyt 21.9.2012

OSTAprinted book

Jana Marton palaa kotikaupunkiinsa. On kulunut seitsemäntoista vuotta siitä, kun hän viimeksi siellä kävi. Nyt hän joutuu kohtaamaan tapahtuman, jonka vuoksi aikoinaan kaupungista lähti: Flemming Pettersonin selvittämättömän murhan. Juuri Jana löysi aikoinaan ruumiin. Murhaajaa ei koskaan löydetty.

Jana on palannut osallistuakseen Minnie Petterssonin järjestämille kutsuille: on tarkoitus että koko vanha ystäväpiiri kokoontuisi syysillallisille. Kutsut saavat kuitenkin yllättävän käänteen, kun puhe käntyy Flemmingin murhaan.

Monika Fagerholmin trilleri on vavahduttava kuvaus ihmiskohtaloista pienessä rannikkokaupungissa, jossa kaikki poliisesista pikkurikollisiin ja kauppiaista taskuvarkaisiin tuntevat toisensa. Fagerholmin kirjan maailman on samaan aikaan arkinen ja myyttinen, kaunis ja kohtalokas, villi, jännittävä ja täynnä huumoria. Hänen kielensä on kuin laulu vuosikymmenten takaa, yhtä aikaa hypnoottinen ja surumielinen. Se jää soimaan lukijan mieleen.

Kirjan on suomentanut Liisa Ryömä.

»Siellä, löylyhuoneessa, kaiken rojun seassa, makasi lauteilla räsynukke. Tai istui, selkä suorana.
Kuin joku olisi asettanut hänet sillä lailla. Ikään kuin ainoa mikä oli ehjää ja uutta kaiken paskan keskellä. Hänellä oli sininen mekko ja langasta tehty jauhonvärinen tukka, sojottavia tupsuja, sekä punainen leveä kangassuu – samettia! – ja kiiltävät mustat nappisilmät, jotka tuijottivat heitä, eivätkä he äkkiä tohtineet koskettaa häntä.
Hän oli iso. Lapsen kokoinen.

Jana ojensi kättään ja pysähtyi. Filip teki samoin mutta pysähtyi hänkin – ja he nauroivat, vähän kuin noloina. Eivät sanoneet mitään – ei sinänsä tavatonta noina ensiaikoina yhdessä. Filipin, ujon pojan kanssa: noina alkuviikkoina he eivät ylipäätään juuri puhuneet keskenään. Mutta siellä saunassa Filip äkkiä laski kätensä hänen olkapäälleen ja sanoi että piti hänestä. Oikeastaan mumisi. Ja hän mumisi vastaukseksi jotain saman tapaista.

”Sinun ei tarvitse pelätä”, Filip sanoi vielä, äkisti. ”Sinulla on minut.” Ääni sameana.

SULJE

"Mielenmaisemien sanallisena kuvaajana Fagerholm on mestari. Liisa Ryömän suomennos kulkee Fagerholmin kielen rytmiikkaa hienosti tavoittaen. Romaanissa soi Bolero, jonka hiljalleen paisuva ja voimistuva intensiteetti vastaa tapahtumien kuvausta ja kerrontaa. Lola ylösalaisin on jälleen teos, jota ei voi selittää vaan joka täytyy kokea."
Kaisa Kurikka, Turun Sanomat 15.1.2012

"Lola ylöslaisin palkitsee murhamysteerin ratkaisua odottavan lukijan, mutta kaikeksi onneksi se ei ole jännäri, joka toimii juuri niin kuin jännärit tapaavat toimia. Se ei selitä itseään tyhjiin viimeisillä sivuilla, vaan siitä jää viipyilevä jälkihehku niin kuin hyvistä romaaneista tapaa jäädä."
Tommi Melender, Parnasso 6-7/2012

"Lola ylösalaisin on hieno romaani. (--) uutuus vie siihen taattuun fagerholmlaiseen (mielen)maisemaan, jossa tunteet, tapahtumat ja kerronnan kieli ovat erottamattomasti yhtä."
Sanna Kangasniemi, HS 21.9.2012

"Kun kirjailija pystyy punomaan yhteen runon ja balladin poljentoa lähestyvän kielen, tyttöjen ja naisten monimutkaiset ystävyys- ja valtasuhteet, ja jännittävän rikosjuonen, joka avautuu kaikessa surullisuudessaan vasta aivan viimeisillä sivuilla, ei taitoa voi kuin ihailla. Lola ylösalaisin on Monika Fagerholmilta yhtä aikaa uusi aluevaltaus ja tutun kerronnan tyylinäyte."
Salla Simukka, Suomen Kuvalehti 48/2012

"Teini-ikäisten tyttöjen sielunmaiseman kuvaamisessa Fagerholm on lyömätön. Juuri näinn julmaa ja ehdotonta voi aikuisuuteen haparoivien teinien elämä olla."
Hanna Leivonniemi, Anna 5/2013

"Fagerholmin kieli on täysin omanlaistaan. sen rytmi on maagisen nykivää ja katkonaisesti hengittävää. On turha odottaa säännönmukaisia lauseita, vaan teksti on vuoroin rönsyilevää, vuoroin sähkekieltä muistuttavan lakonista."
Hannele Puhtimäki, Ilkka 1.2.2013

"Fagerholmin kieli on kaunista ja soinnukasta. siihen uppoutuu ihastuneena ja jää pohdiskelemaan tapahtumien sisältöä ja niihin osallistuneita ihmisiä."
Sinikka Klaus, Länsi-Uusimaa 18.12.2013

"Läheisten ihmissuhteiden taakse kätkeytyy enemmän kuin kukaan olisi uskonut. Ja tietenkin kaikki yllättyvät, kun murhaaja paljastuu. Monikerroksinen, nautinnollinen lukukokemus tämä Fagerholmin viides romaani."
Sanna Sevänen, Aamulehti 29.9.2012

"Hyvää kannatti odottaa, sillä Fagerholm on jälleen kirjoittanut kirjan, joka on viimeisen päälle hiottu. Vaikka kyseessä on jännäri, teksti on silkkaa runoutta."
Martta Kaukonen, IL Ilona 43/2012

"Fagerholmin romaanin muoto vertautuu Maurice Ravelin sävellykseen Bolero: spiraaliin, ihmissuhteiden itseään toistaviin kehiin. Siitä nousee myös länsimaisen ihmisen pakkoneuroottinen kuva, joka vaikuttaa romaanin taustalla kaikkiin ihmissuhteisiin."
Hannu Waarala, Savon Sanomat 11.10.2012

"Finlandia-palkintokin näyttäisi taas tänä syksynä perustellulta.(--) Mieleen ei tule toista suomalaista kirjailijaa, joka kykenisi Fagerholmin tavoin puhaltamaan henkeä verkoston käsitteeseen. Juonia on paljon, rakkaussuhteista kaunoihin ja suuriin menetyksiin, mutta ne saavat merkityksensä sosiaalisessa aallokossa."
Juhani Ruotsalo, Demokraatti 4.10.2012

"Kauhean kaunista kauhua (--) rakastan Monika Fagerholmin sanakarusellia, joka imaisee pyörteeseensä. Kun pyörre sylkäisee ulos, jään pitkäksi aikaa kirjan maisemaan, lintujen ääniin. päässäni soi kuoroteos, jossa korppi kantaa murheet kalattomiin lampiin ja kaivoihin. Siinäkin kohtaavat kauhu ja kauneus; ihanasti korvaan särkyvät riitasoinnut."
Anna Paju, Kansan Uutiset, 26.10.2012

"Tarina ei tietenkään loksahda sisäsiistiin kuka-sen-teki-muottiin. Fagerholmin teksti vilistää villinä omia polkujaan, ja maailma on aina vähän kallellaan, kuin valmiina keikahtamaan kokonaan ylösalaisin."
Jonna Tapanainen, Me Maiset 46/2012

Jos on aikaa vain yhteen: "Monika Fagerholm kirjoittaa kaiken aivan ylösalaisin, mutta helpoksi ymmärtää. Koska kaikista helpointa lukijan on antaa vain mennä: mutkikasta hiekkatietä venevalkaman ohi kunnes ollaan ytimessä, Lattaniemi-ihmisen sydämessä."
Liisa Karttunen, Olivia 12/2012

"Fagerholm täyttää taas odotukset. Monika Fagerholmin kirjoja voi huoletta kutsua kaunokirjallisiksi taideteoksiksi. Nyt käsissäni oleva Lola ylösalaisin on taattua Fagerholmia. Se on juuri niin älyllisesti ja kielellisesti haastava kuin kirjailijalta voi toivoa, mutta samaan aikaan viihdyttävä ja koukuttava - siis haastavuudestaan huolimatta hyvin luettava. Tästä kuuluu kiitos myös ison urakan tehneelle suomentajalle."
Marjaana Roponen, Hämeen Sanomat 15.11.2012

"Hengästyttävän tehokas kerronta saa lukijan elämään tapahtumavirtaa kuin turisti, joka heitetään ummikkona keskelle toimintaa ja siksi saa vasta pikkuhiljaa juonesta kiinni."
Iris Tehnunen, Tukilinja 7-8/2012

"Monika Fagerholm on romaanien rakentajana omassa sarjassaan. Kyse ei ole vain siitä., miten hän hallitsee lukuisat henkilönsä ja aikatasot. Kyse on siitäkin, miten hän punoo kuvion, jossa risteävät toisaalta yhdentekevät asiat ja toisaalta sellaiset tapahtumat, jotka jättävät jälkensä henkilöiden koko loppuelämään. Tärkeää on sekin, mitä ei kerrota. (--) kaikki toimii: syntyy kiehtova taideteos."
Kaisa Halonen, Vantaan Lauri 42/2012