Lumottu niitty - erään tien tarinoita
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, 280 SIVUA
  • 140 × 212 MM
  • KANSI: MARKKO TAINA
  • ISBN 978-951-851-421-6

Jouko Sirola

Lumottu niitty - erään tien tarinoita

Ilmestynyt 24.8.2012

OSTAprinted book

Uudellamaalla, Vihdin kirkonkylän ja Nummelan välillä kulkee pieni tie. Harva paikallinenkaan enää tuntee sitä. Se on jo osittain kadonnut maisemasta, jäänyt uudempien tielinjojen alle tai muuttunut takaisin samankaltaiseksi poluksi, jollainen se kerran oli.

Sirolan kirjassa lähdetään matkaamaan tätä tietä. Oikeastaan kyse on kahdesta matkasta: yhtäältä liikutaan maisemassa ja tavanomaisessa historiassa, toisaalta lukija vetäistään pehmeän salakavalasti mukaan tarinoihin, jotka kertovat tiellä sattuneista tapahtumista ja tienvarren nimistöstä, aina 1600-luvulta tähän päivään asti. Sirola marssittaa estradille niin maantierosvot kuin sauvakävelijät. Matkan varrella ei olla turhan ronkeleita vaan kallistetaan korvaa myös huhupuheille.

Suusta suuhun kulkeneet vanhat sadut, myytit ja legendat kertovat yleisinhimillistä tarinaa uskomuksista ja peloista, ne ovat oman aikansa parhaita mahdollisia yrityksiä selittää maailmaa ja outoja kokemuksia. Yhden tien tarinoita kertomalla Sirola tutkii monen suomalaisen pitäjän tapoja ja tottumuksia.

Lumottu niitty - erään tien tarinoita on oivaltava ja hurmaava yhdistelmä tieto- ja kaunokirjaa. Sirola nostaa mikrohistorian makrohistoriaksi ja taikoo esiin kokonaisen maailman.

»Kun käännymme navetalta takaisin kohti tietä, utuisen näköinen naishenkilö ilmestyy tyhjästä silmiemme alle. Hän istuu nurmipenkalla jalat vienosti sivuttain kuin merenneito. Eikös se vain olekin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kirkkaimmat päivänsä nähnyt ja polion jo 16-vuotiaana kävelemättömäksi runtelema Fanny Ekström!
Fanny ilahtuu kun kerromme, että entisajan tarinat kiinnostavat meitä kovasti. Oikein kovasti. Häntäkin aikanaan kiinnosti, hän hymyilee usvaista hymyään. Kun muut nuoret kulkivat riennoissaan, hän istui kuuntelemassa vanhojen kertomuksia ja lähetti niitä arkistoihin.
Fanny sipaisee hiuksia ohimolta kuin meitä toisaikaisia hiukan ujostellen ja lausahtaa: ”Kuulkaas nyt kun minä kerron. Eräs Örmark se meni kerran ja yöllä sahasi sen tolpan poikki, sen mainitun piiskauspylvään, niin että se jäi vain vähän toisesta reunasta kiinni. Kun taas tuotiin rikollinen ja nostettiin ylös tolppaan, sidottiin kiinni ja alettiin lyödä, niin tolppa kaatui eikä siitä selkäsaunasta tullut silloin mitään. Siitä kuka sen oli sahannut, ei olisi muuten saatu tietää, mutta kerran Örmark humalassa lauloi itsensä kiinni. Hän teki tällaisen laulun itsestään:


                                                                  Örmarkki on semmonen poika
                                                                      ett’ Örmarkil on rahaa.
                                                                     Örmarkki uskaltaa varkaan
                                                                          puunkin poikki sahaa.”

SULJE

"Kirja on mukaansatempaavaa lukemista, joka innostaa tutkimaan oman asuinpaikkakunnan vanhoja reittejä sekä kansanperinnettä."
Saila Routio, Oma Piha 6/2012

"Lumottu niitty muistuttaa uteliaan elämänasenteen eduista. Mihin tahansa voi kohdistaa katseensa, selvittää hieman, hieman lisää, ja vielä hieman. Historia on kaikkialla ja kaiken aikaa."
Ville Hänninen, Aamulehti 14.10.2012

"Asetelma on yksinkertaisen nerokas. Pieni vihtiläinen tie, 'meidän tiemme', ja sillä kulkija. (--) Lumotun niityn kieli on nautittavan ilmaisuvoimaista. se on konstailematonta ja kirkasta, kielikuvien yllätyksen ilahduttavat toinen toisensa perään. Samoin tekevät riemastuttavat oivallukset elämästä sekä lempeään kriittiset huomiot nykyajasta, joka on matkalla koko ajan läsnä."
Suvi Nuotio, Vihdin Uutiset 16.9.2012

"Lumotussa niityssä legendat sijoittuvat saumattomasti tositarinoiden lomaan. sirolalle vanhat myytit ja legendat ovat oman aikansa yrityksiä selittää maailmaa ja historiaa jälkipolville. Lumottu niitty on persoonallinen , tiiviskielinen ja tyylikäs jatke tälle kertomusperinteelle."
Jari O. hiltunen, Satakunnan Kansa 6.9.2012