Pieni musta kirja
  • BAABEL-SARJA
  • LUOKITUS 84.2
  • ALKUTEOS: LITTLE BLACK BOOK OF STORIES (2005)
  • SUOMENTANUT: KERSTI JUVA
  • SIDOTTU, 220 SIVUA
  • 130 × 207 MM
  • KANSI:  IIRA OIVO
  • ISBN 978-951-851-441-4

Pieni musta kirja

Ilmestynyt 30.9.2012

OSTAprinted book

Pieni musta kirja on viiden tarinan kokoelma, jossa kurkistetaan toiselle puolelle. Yllättävät, nokkelat ja selkäpiitä karmivat tarinat vievät yksi toisensa jälkeen lukijan tavanomaisista maisemista ja tapahtumapaikoista kohti jotakin, mikä horjuttaa arkikokemustamme: Kaksi naista kulkee metsässä ja yrittää löytää olennon, jonka he luulivat nähneensä kauan aikaa sitten lapsuudessa. Synnytyslääkäri ja taiteilija kohtaavat yllättävällä tavalla sairaalassa. Mies kohtaa yhä elossa olevan vaimonsa haamun. Nainen muuttuu kiveksi ja kirjoituskurssilla törmätään ennen kokemattomiin ”raa’an materiaalin” käyttötapoihin. Byattin ylistettyjen romaanien tapaan Pieni musta kirja yhdistää sadut, historian, kulttuurin ja kiehtovat henkilöhahmot. Mutta satojen sivujen sijasta Byatt taituroi nyt lyhytproosalla. Kirja ihastuttaa ja pelottaa. Magiikka, taide ja kansantarut yhdistyvät arkiseen, ja tarinat jäävät vaivaamaan mieltä pitkäksi aikaa.

»Me nähtiin se olio. Kun me mentiin metsään.
Niin nähtiin, Penny sanoi. Me nähtiin se.
Oletko sinä koskaan miettinyt, Primrose kysyi,
nähtiinkö me se todella?
En koskaan, Penny sanoi. Toisin sanoen, en tiedä
mikä se oli, mutta olen aina ollut varma että me
nähtiin se.
Muuttuuko mikään – muistatko sinä kaiken
kokonaan?
Se oli hirveä olio, ja muistan, muistan kaiken, ei
ole mitään mitä voisin unohtaa. Vaikka unohtelen
yhtä ja toista, Penny sanoi ohuella, haihtuvalla
äänellä.
Entä oletko koskaan kertonut siitä kenellekään,
puhunut siitä, kysyi Primrose vaativammin, nojautui
eteenpäin ja piteli pöydän reunasta.
En, sanoi Penny. Hän ei ollut kertonut. Kuka sitä
uskoisi, kuka heitä uskoisi?
Niin minäkin ajattelin, Primrose sanoi. En puhunut
siitä. Mutta se pesiytyi mieleen kuin lapamato
sisuksiin. En usko että siitä seurasi minulle mitään
hyvää.
Ei minullekaan, Penny sanoi. Ei todellakaan
mitään hyvää. Minä olen pohtinut sitä, hän sanoi
pöydän toisella puolella istuvalle ikääntyvälle
naiselle, jonka kasvot värisivät värjättyjen kultakiharoiden
alla. Minä luulen, että on olemassa olioita
jotka ovat todellisia – meitä todellisempia – mutta
enimmäkseen tiemme eivät kohtaa. Ehkä on niin
että pahoina aikoina on mahdollista joutua niiden
maailmaan tai panna merkille niiden tekemiset
meidän maailmassamme.
Primrose nyökkäsi tarmokkaasti. Hän oli sen
näköinen että kokemuksen jakaminen lohdutti, ja
Penny, jota se ei lohduttanut, irvisti.

SULJE

"Ylistettyjen romaanien tapaan Pienen mustan kirjankin tarinat kytkevät yhteen historiaa, kulttuuria, mystiikkaa ja arvoituksellisian tyyppejä. Kirjailija osaa hämmentää keitoksensa niin tehokkaasti, että lukija jää ensimetreillä koukkuun: mitä tämä on? (--) Byattin teksti on orgaanista. Hänellä on alkemistinen taito vaikuttaa - eikä tämä ole mitään luuloteltua kullantekotaitoa vaan todellista sanan voiman käyttöön valjastamista. Suomentaja Kersti Juva on kirjailijansa arvoinen kääntäjä."

Anuirmeli Sallamo-Lavi, Keskisuomalainen 13.11.2012

"A. S. Byattn tyyli on asiallista, melodramaattisuutta välttelevää ja napakan eleganttia. Kersti Juva on kääntänyt kirjan kauniille suomen kielelle."
Tero Vainio, Kaleva 8.12.2012

"Pieni musta kirja (Teos) sisältää viisi kertomusta, jotka kaikki onnostuvat lyömään lukijan ällikällä. Arkiset tapahtumat saavat yhtäkkiä karmaisevan käänteen. Byatt viljelee myös lakonista huumoria, joka toimii oivana vastakohtana kaameille kertomuksille."
Martta Kaukonen, IL Ilona 50/2012

"Pienen musta kirjan tarinat ovat keveitä mutta kieleltään lähes ylikypsän rikkaita silloin kun tulee aika tiivistää outo tunnelma. (--) Byatt upottaa oman oppineisuutensa myyttisiin näkyihin ja sanoihin. Kun hän on romanttinen, hän on sitä 1700-luvun lopun tapaan ja ehkä vähän viktoriaanisestikin. Kumma kyllä nämä aavistuksen ja ulkopuolisuuden tekstit eivät tunnu retrolta, jäljittelyltä. Hyvät osaavat, heillä on oma ääni."
Kari Salminen, Aamulehti 13.10.2012

"Viiden novellin kauhealla tavalla lumoavassa kokoelmassa Byatt johdataa lukijan varjojen maille, missä näkyvä ja näkymätön toisinaan kohtaavat tabun rajoilla. Kersti Juvan suomennos tavoittaa taiturimaisen kielen vivahteet ja ilmentää pienen ihmisen hämmennystä mystisen edessä."
Heidi Lakkala, Lapin Kansa 8.1.2013

"Käsittämätöntä mutta totta (--) häiritsevän rikas ja rajoja ylittävä."
Suvi Ahola, Helsingin Sanomat 9.3.2012