Äitikortti
  • Luokitus 84.2
  • Nidottu, liepeellinen, 290 sivua
  • 130 x 197 mm
  • Ulkoasu Satu Kontinen / Satukala
  • ISBN 978-951-851-471-1

Anu Silfverberg

Äitikortti - kirjoituksia lisääntymisestä

Ilmestynyt 15.2.2013

OSTAprinted book

Anu Silfverbergin kirja Äitikortti – kirjoituksia lisääntymisestä on utelias, ihmettelevä, ärtyisä ja vähän absurdikin kirja vanhemmuudesta. Sen teemoja ovat sukupuoli, seksuaalisuus, eläimen ja ihmisen suhde, aikuisuuden ja lapsuuden ero.

Kirjoittaja kysyy: Miksi vanhemmuus on äärimmilleen latautunutta juuri nyt? Miksi ekovanhemmat ajavat naisten kotiorjuutta? Miten välttää suistumasta Äitiyden Mustaan Aukkoon? Miksi tytöille aina valehdellaan seksistä? Miten lapsia oikein tehdään? Mitä ihmiset harrastavat, kun harrastavat ”liinailua”? Miksi kaikki mikä on luonnollista tuntuu niin tavattoman epäluonnolliselta?

Kirja esittää myös väitteitä: Lasten saaminen ei muuta ihmistä. Äitiys ei ole ammatti. Ihmisenmaito on poliittinen ruokalaji. E-pilleri ei vapauttanut naisia vaan miehet. Vanha kansa ei ole erityisen viisasta. On ainoastaan itsekkäitä syitä hankkia lapsia. Ihminen on kehonsa. Äitikortti on ajattelevan äidin törkeä, syvällinen ja hauska kirja.

Ensimmäisen kerran lisääntymiseni mahdollisuus nousi esiin vuonna 1990. Sain silloin postissa kondomin, jonka oli lähettänyt yhteiskunta. Yhteiskunta oli selannut kalenteriaan ja havainnut, että olin saavuttanut tietyn iän. Sitten yhteiskunta oli ottanut laatikosta kondomin, jonka päällä oli nimeni (kuvainnollisesti, käytännössä se olisi tietysti ollut vähän omituista) ja lähettänyt sen minulle seksuaalisuuttani käsittelevän tietopaketin kera.

Istuin sängylläni kondomi kädessä. Tuntui kuin spottivalo olisi kohdistettu päälakeeni. Tunsin lievää syyllisyyttä. En vastannut odotuksia: minulla ei ollut tälle kondomille mitään käyttöä. Ei niin mitään. Lisääntyminen edellytti suojaamatonta seksiä, mutta seksi oli jotakin, mikä ei tuolloin yhdistynyt tekoihin. Se oli jotakin mielen uumenissa tai jossain niin syvällä selkäytimessä, ettei sitä tavoittanut. 15-vuotias voi ajatella seksiä koko hereilläoloaikansa, mutta tositoimien edessä havaita, että mikään konkreettinen ei ikimaailmassa ole mahdollista. Valtio sen sijaan suurpiirteisesti katsoi, että mahdollisuuteni lisääntymiseen olivat nyt yhtenevät muiden kanssa. Hetken se tuntui jännittävältäkin. Tästä se nyt lähtee, täältä tullaan, elämä! Arkistoin kondomin vanhan senkin ylimpään laatikkoon kirjepapereiden viereen. Arkistoitu kondomi oli seksuaalisuuteni metafora.

SULJE