Jokapäiväinen elämämme
  • Luokitus 84.2
  • Sidottu
  • 140 x 210 mm
  • 526 sivua
  • Ulkoasu Camilla Pentti
  • ISBN 978-951-851-389-9

Jokapäiväinen elämämme

Ilmestynyt 4.4.2013

OSTAprinted book

Jokapäiväinen elämämme on Riikka Pelon toinen romaani. Teos kytkeytyy venäläisen runoilijan Marina Tsvetajevan (1892–1941) ja hänen tyttärensä Ariadna Efronin (1912–1975) elämään. 

Venäjällä jo nuorena tunnustettu runoilija pakeni tyttärensä kanssa vallankumouksen jaloista voidakseen elää yhdessä miehensä, valkoisen armeijan palveluksessa olleen Sergei Efronin kanssa. Perhe vietti niukkaa elämää ensin Prahan lähiseudun kylissä, missä Tsvetajeva kirjoitti keskeisimmät runoelmansa. Tšekkoslovakiasta perhe päätyi Pariisiin. Siellä isä ja tytär työskentelivät Neuvostoliiton salaiselle poliisille. Koko perhe seurasi lopulta Ariadnaa takaisin Moskovaan. Kotimaassa Stalinin vainot ja lähestyvä toinen maailmansota erottivat heidät pian toisistaan, Ariadnan vankileirille Komiin ja Marinan Tataarian Jelabugaan, maanpakoon omassa maassaan.

Jokapäiväinen elämämme on kertomus yhdestä merkittävimmästä venäläisestä runoilijasta, Marina Tsvetajevasta ja hänen tyttärestään Aljasta. Unohtumaton kuvaus perheestä, jonka Stalinin terrori tuhoaa. Kiihkeä ja järkyttävän kaunis tarina ihmisyydestä, rakkaudesta ja kirjoittamisen ehdottomuudesta. 

”Marina Tsvetajeva on 1900-luvun intohimoisin runoilija.” - Joseph Brodsky

Teos voitti vuoden parhaalle romaanille myönnettävän Finlandia-palkinnon 2013. Se on saatavana myös sähkökirjana joko Elisa Kirjalta tai iTunesilta

Isä on aina ollut huono kirjoittamaan kirjeitä. Silti odotan häneltä yhä viestiä, edes lyhyttä tiedonantoa. Aluksi en tiennyt, oliko hänetkin vangittu minun jälkeeni ja tuomittu samoista syytteistä, viety sitten jollekin toiselle vankileirille. Vai oliko kaikki ennallaan Bolševon datšalla junaradan kyljessä, kaikki samalla tavoin kuin sinä päivänä, kun minä lähdin? Minun ajatuksissani kaikki jatkui kuten ennenkin, ruoho kasvoi kunnes lakastui ja junat kulkivat saman aikataulun mukaisesti, Mur piirsi pilakuviaan kahdesta viiksiniekasta ja vanhempani vaikenivat siitä, mistä olisi pitänyt puhua, ja puhuivat siitä mistä olisi ollut parempi vaieta.

SULJE

"Riikka Pelon historiallinen romaani on taitava. Sitä lukee ahmien, jokaisesta rivistä nauttien. Lauseet kierivät lumoavasti eteenpäin."
Ulla Janhonen, Anna 23/2013 

"Kaikkiaan Jokapäiväinen elämämme kertoo kymmenistä rakkauksista. (--) Läpi koko teoksen Riikka Pelo sijoittaa pahojen ja surullisten asioiden lomaan tarkkoja, kauniita, rauhallisia elämän yksityiskohtia, siis jokapäiväisen elämämme. (--) Tämä on kaunis suuri romaani valtavista vaikeista asioista."
Kaisa Neimala, Parnasso 2013/3

"Riikka Pelon toinen romaani, Jokapäiväinen elämämmme, laaja venäläisten mielenmaisemien spektaakkeli 1920-luvulta 1940-luvun alkuun. (--) Näkökulman Pelo on ratkaissut rohkeasti: nuoren neuvostonaisen monologi leikkautuu runoilevaan tyttöikään ja Marinan epäsuoraan kerrontaan. Virkkeet levittyvät monisivuisiksi, ilmaisu taittuu tyylitellyksi proosarunoudeksi."
Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat 4.4.2013

"Jokapäiväväinen elämämme on kaikin tavoin vaikuttava teos."
Kirsi Hietanen, Salon Seudun Sanomat 4.4.2013

"Pelolla on omaleimainen kieli, ja yksityiskohtainen kerronta näyttää tarkan kuvan henkilöiden elämästä kokonaisuudessaan."
Marjaana Nieminen, Lukufiilis 3/2013

"Rakenteeltaan romaani on harkittu ja kekseliäs, ja Riikka Pelo on kertojana muuntautumiskykyinen ja taitava. Eipä ihme, että kirja miellytti myös Finlandia-esiraatia."
Leena Tuomela, Ilkka 14.11.2013

"Pelo sanoo hakeneensa pitkään henkilöilleen "olemisen painoa". Se toteutuu järisyttävän hienosti Hän kuvaa äidin ja tyttären vaistonvaraista suhdetta kuin ihon alta."
Kristina Svensson, Vantaan Lauri 37/2013

"Pelo onnistuu hienosti tasapainottamaan poliittisen kuohunnan ja äiti-tytär-suhteen merkityksen, painopisteen ollessa jälkimmäisessä. Erityiskiitoksen ansaitsevat kielelliset ja tyylilliset ratkaisut: kolmannessa persoonassa kerrottu Marinan osuus on paikoin komean lyyristä, runollista maailmankuvaa korostavaa, kun taas Ariadnan minäkerronta on pääosin sujuvaa journalistista tyyliä."
Veijo Hietala, Turun Sanomat 4.12.2013

"Riikka Pelon toinen romaani on kaunis, melankolinen ja niin täynnä elämää, ettei siihen voi olla rakastumatta. (--) Teksti yltyy välillä hengästyttäväksi tajunnanvirraksi, mutta se on niin kaunista ja runollista, että sitä tahtoisi makustella ääneen."
Sirpa Rauhaniemi, Valkeakosken Sanomat 2.12.2013

"(--) Kun taitavan tekijän käytössä on kohdekirjailijan tuotanto, päiväkirjat ja kirjeet, on selvää että juuri siksi näistä romaaneista rakentuu poikkeuksellisen vahvoja ja viimeisteltyjä. Henkilöhistoriat on uskottaviksi eletty, eläytymistä vaille. Lopputulos on kahden taiteilijan yhteistyötä. Ajatuksissani ei ole kielteistä: lukija saa elämyksen ja kohdekirjailija uuden tulemisen, uuden lukijakunnan. Riikka Pelo on Finlandiansa ansainnut, jos Asko Sarkolan valinta häneen osuu."
Anelma Järvenpää-Summanen, Maaseudun Tulevaisuus 2.12.2013

"Riikka Pelon elämänkerta, olkoonkin fiktiivinen, pääsee mielestäni äärettömän lähelle Tsvetajevan sielunelämää. Romanttinen runoilija ja hänen avoimenherkkä sisäinen monologinsa elää Jokapäiväinen elämämme -romaanin joka sivulla."
Pentti Stranius, Karjalainen 22.11.2013

"Pelo on ollut kielenkäyttäjänä varsin lyyrinen jo edellisessä, Taivaankantaja-romaanissaan, mutta Jokapäiväinen elämämme -romaanissa kieli on syvempää ja vuolaampaa. (--) Pelon romaani muistuttaa hieman Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -romaania, jossa siinäkin vieritetään metarillisin sanoin rinnan useita tapahtumia, henkilöhahmoja ja iso osa kasonneen Euroopan historiaa pienen, mutta silti merkittävän ihmisen ja kohtalon näkökulmasta."
Leena Tanskanen, Keskipohjanmaa 2.12.2013

"Riikka Pelon romaani on runsauden puutarha. Tyyli risteää ja ryöppyää pitkien lauseiden rannattomalla aavalla, notkea kieli soljuu ja lainehtii valtoimenaan. Kirjailijalla on lempeä ja tarkaavainen silmä ja terve poliittinen epäusko. (--) Romaanin on päätös on puistattavien tapahtumien jälkeen vaikuttavaa luettavaa."
Matti Saurama, Demokraatti 3.12.2013

"Yhtäkään Pelon sanaa ei tee mieli ohittaa, niin merkityksellisiä ne ovat. Eikä tee mieli ohittaakaan, niin aistivoimaisiksi ja kutsuviksi Pelo on sanansa saanut. (--) Pelo auttaa lukijaansa kaikin tavoin eikä vähiten sillä että teksti on rohkeaa, lumoavaa ja kaikessa tarkkuudessaan pelottavaakin."
Liisa Kukkola, Kouvolan Sanomat 16.12.2013