Kuolema Ehtoolehdossa
  • Luokitus 84.2
  • Nidottu, liepeellinen
  • 140 x 200 mm
  • 305 sivua
  • Ulkoasu Jenni Saari
  • ISBN 978-951-851-505-3

Kuolema Ehtoolehdossa

Ilmestynyt 26.3.2013

OSTAprinted bookebook

Kuka voisi uskoa, että vanhusten palvelutalo Ehtoolehdossa tapahtuisi mitään rikollista: epäilyttäviä kuolemia, varkauksia, lääkekauppaa? Eivät ainakaan talon yli 90-vuotiaat asukkaat Siiri ja Irma.

Heidän elämänsä täyttää talon muiden asukkaiden tapaan lähinnä tyhjä aika, jota yritetään rytmittää punaviinillä, raitiovaunuajeluilla ja hautajaisilla. Ehtoolehdon oudot tapahtumat ovat kuitenkin mielenkiintoisempaa tutkittavaa kuin kortinpeluu suurlähettilään ja Lierihatturouvan kanssa – puhumattakaan ainaisesta askartelusta, jumpasta ja haitari-iltamista, joihin talon asukkaat osallistuvat lähinnä säälistä Ehtoolehdon työntekijöitä kohtaan.

Kuolema Ehtoolehdossa on julmetun hauska ja jännittävä tarina vanhuudesta, ystävyydestä ja elämästä aika tavallisessa palvelutalossa, jossa kuolemaa pahempi kohtalo on joutua lääkityksi dementiaosastolle eikä joka langanpätkästä saa kiinni terävinkään vanhus. Onneksi jotkut nykynuoret ovat sentään avuliaita – vaikka nyt lapsenlapsenlapsen poikaystävä ja moottoripyöräkerholaiset.

Teos on saatavilla myös sähkökirjana joko Elisa Kirjasta tai iTunesista.

Kirjan käännösoikeudet myyty Italiaan ja Saksaan, ks. lisää: www.ahlbackagency.com.

Ehtoolehdon virkeimmät vanhukset lähtivät lauantaina Tero Lehtisen hautajaisiin raitiovaunulla. Suurlähettiläs otti taksin ja Lierihatturouva meni hänen kyydillään, eikä kukaan pannut vastaan. Suurlähettilään jaloissa ei ollut mitään vikaa, mutta hän oli tottunut kulkemaan muiden maksamilla kyydeillä ja juomaan ilmaista viinaa, eikä päässyt huonoista tavoistaan eroon 90-vuotiaanakaan, sen kaikki ymmärsivät. Irma tiesi, että suurlähettiläs oli kaiken lisäksi vapaamuurari.

"Niillä on omat lääkärit, toisenlaiset kuin meidän alati vaihtuvat omalääkärit terveyskeskuksessa. Niiltä saa pyytämättä pillereitä ja taksiseteleitä", Irma kertoi, kun he odottivat raitiovaunua Munkkiniemen puistotiellä. He joutuivat kävelemään Mannerheimintieltä Helsinginkadulle kun vaihtoivat nelosesta kahdeksikkoon. Uusi pariskunta Espanjasta ei pitänyt siitä ollenkaan. Kumpikin valitti suureen ääneen, kun liikennevaloissa kului heidän kallista aikaansa. Rouva, jonka nimi tosiaan oli Margit, Margit Partanen, oli erityisen äänekäs ja pahantuulinen. Hän oli ryhdikäs ja kookas nainen, joka värjäsi vieläkin hiuksensa mustiksi, vaikka se ei nuorentanut häntä ollenkaan.

"Kaikkien matkaliput, olkaa hyvä", sanoi nuori tarkastajatyttö takasillalla heti, kun kahdeksikko lähti Runeberginkadulle. Partasen pariskunnalla ei ollut lippuja, eikä siinä mikään auttanut, vaikka Margit yritti puhua saksaa. Heille tuli kallis hautajaisreissu, ja se oli Margitin mielestä Siiri Kettusen syy, koska tämä oli vaatimalla vaatinut, että hautajaisiin lähdettäisiin julkisilla kulkuvälineillä.

"Omiisi pääset ilmaiseksi", Irma sanoi keventääkseen tunnelmaa.

SULJE

"Minna Lindgrenin eloisa kuvaus palvelutalosta herättelee pohtimaan vanhusten kohtelua. (--) Kirjahan on kuvitelmaa, mutta silti sen läpi kulkee ajatus: näin voisi olla. (--) Lingren taitaa sekä satiirin että ironian, ja terävistä piikeistä huolimatta lukija pysyy pääasiassa hyvällä mielellä. Lukukokemuksen mieluisuus johjtuu tarkasta lauseesta, hyvästä rytmistä ja mainioista juonenkäänteistä."
Annmari Salmela, Kotimaa 35/2013 

"Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa on on kirja, jota suosittelen kaikille. Minna Lindgren tuo vakaviin asioihin huumorin mukaan, vanhusten kyvyn suhtautua asioihin lepmpeästi ja jopa ironisesti."
Riitta Alaluusua, Iiris 6/2013

"Minna Lindgrenin Kuolema Ehtoolehdossa alkaa melkeimpä Franz Kafkaa vesioiden mainiolla lauseella: 'Joka aamu Siiri Kettunen heräsi ja huomasi, ettei ollut vieläkään kuollut'. Lause tempaisee lukijan heti mukaansa veijarimaiseen tyylilajiin, jolla pilke silmäkulmassaan kirjoittanut Lindgren kuljettaa dekkarinsa päähenkilöitä tarinassa."
Kimmo Oksanen, Helsingin Sanomat 30.4.2013

"Välttämättä kirjaa, jonka nimi on Kuolema Ehtoolehdossa ja jossa yli yhdeksänkymppiset vanhukset odottavat kuolemaa palvelutalossa, ei etukäteen arvaa hauskaksi. Mutta enpä muista, milloin olisin nauranut yhtä paljon ja makeasti kuin Minna Lindgrenin romaanin ääressä!"
Aino-Maria Savolainen, Amman lukuhetki

"Seikkailuromaani antaa vanhuksille kaivatun äänen (--) saa samastumaan yhdeksänkymppisiin henkilöhahmoihin ja tekee siten kritiikistäkin poikkeuksellisen tehokasta."
Kaisa Järvelä, Aamulehti 17.4.2013

"Minna Lindgrenin romaani kertoo älykkään satiirin kautta, mikä vallitseva todellisuus on."
Mikko Varis, Savon Sanomat 2.5.2013

"Sanaa satiiri ei voi eikä ole tarviskaan välttää Ehtoolehdon yhteydessä. Se puree viiltäen koko terveydenhoitomme järjestelmään ja vanhusten huoltoon. (--) Kuolema Ehtoolehdossa on ankarasta yhteiskuntakritiikistään huolimatta hilpeä ja virkistävä kirja."
Anto Leikola, Kamppi-Eira 21.8.2013 

"Kun kirja loppui, tuli ikävä etenkin Siiriä, mutta myös Irmaa, Anna-Liisaa ja suurlähettilästä eli palvelutalo Ehtoolehdon asukkaita. - - Päähenkilöt on kuvattu lämmöllä ja rakkaudella. Voi kunpa aikanaan saisin omaan ehtookotiini Siirin kaltaisen naapurin."
Leena Mallat, Viva 10/2013 

"Vauhdikas, tragikoominen dekkarinomainen juoni pureutuu vanhusten hoidon epäkohtiin. Monia arkoja ja kipeitä asioita kuten itsemääräämisoikeutta käsitellään kirjan vanhusten kokemana. Minna Lindgrenillä on taito kirjoittaa vakavista asioista huumorin keinoin ja mukaansa tempaavat juonenkäänteet pitävät lukijan otteessaan kirjan loppuun asti."
Mervi Puolanne, Hengitys 5/2013