Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo
  • Luokitus L85.2
  • 257 x 181 mm
  • Sidottu, 32 sivua
  • Teos & Schildts & Söderströms -sarja
  • Alk. Bröderna Pixon och TV:s Hemliga sken
  • suomennos Maarit Halmesarka
  • ISBN 978-951-851-524-4

Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo

Ilmestynyt 23.5.2013

OSTAprinted book

Pixonin pojat - Pekka, Olli, Olle ja Bille - tykkäävät television katsomisesta. He tykkäävät siitä erittäin paljon, enemmän kuin mistään muusta. He syövät sokerimuroja ja karkkia, heillä on herneenkokoiset lihakset ja kalpea iho. Mutta mitä voi tehdä, kun eräänä päivänä tv:stä kuuluu kraks, kuva häviää ja äänet mykistyvät? Pitääkö mennä ulos?

Malin Kivelän superhauska teksti ja Linda Bondestamin TV-maailmaa hurmaavasti kommentoivat kuvitukset kertovat veljesnelikon päivästä, jonka aikana voi esimerkiksi oppia, että vatkuli on ruokaa, ulos saattaa rakentaa dinosauruspesän ja mattotelineellä näkee yhtä ja toista. Mutta ihaninta on kuitenkin istua äidin kanssa sohvalla sokerimuroja nautiskellen, tv:n kotoisassa kajossa.

Kivelän ja Bondestamin edellinen yhteisteos Mainio herra Iloinen (Teos, 2010) niitti kiitosta, ja siitä on tehty myös kuunnelma ja näytelmä. Pixonin pojissa on samanlaista klassikkoainesta, Kivelän ja Bondestamin kurittoman hellyttävät hahmot saavat niin pienet kuin suuretkin lukijat haltioitumaan.

Pixonin pojat istuva tsohvalla. He ovat katsoneet
TV:tä neljä tuntia, siitä asti kun heräsivät.
He syövät muroja ja karkkia. Veljesten äiti nukkuu.
Pixonin pojat tykkäävät TV:n katselusta. He lopettavat
sen ainoastaan silloin, kun hakevat lisää karkkia
tai pelailevat tietokoneella.

Toisinaan äiti huutaa: Miksi istutte aina vain sisällä!
Yleensä lapset hiihtävät ja rakentavat majoja!
Kiipeävät puissa! (Ja äiti näyttää kirjaa jossa poika
nauraa lumisella mäellä.) Eikö teillä ole kavereita?
Kun minä olin pieni, niin kävelin joka päivä kouluun:
kolme kilometriä – tai kolmetoista – satoi tai
paistoi! Ilman kenkiä! Kaarnanpalat jalkojen suojana!
Ja kaikki ruoat olivat lempiruokiani, erityisesti
lanttu! Opin uimaan kun olin neljä!

Äiti heittää Pixonin pojat ulos.
Bäng, ovi pamahtaa kiinni.
Siellä he sitten seisovat. Sataa pisteleviä vesipisaroita.
Raikas ulkoilma on jääkylmää. Keuhkoihin
sattuu. He hytisevät. Ovat surullisia. Sukat
ovat märät. Tietokoneiden ruudut kajastavat kovin
kotoisasti kaikista ikkunoista.

SULJE

"SIsällä vetelehtimistä, makean mussuttamista ja television tuijottamista kritisoiva lastenkirja hätkähdyttää kuvituksellaan. Goottisävyistä synkkyyttä ja jopa luurankoja ja ruumisarkkuja sisältävä kirja sopineekin parhaiten pientä kuvakirjaikäistä vanhemmalle lapselle. -- Säästeliäs värien käyttö on varattu tarkkaan harkittuihin kohtiin ja kokonaisuus on taittoa myöten tyylikäs."
MARJO JÄÄSKÄ, KIRJASTOLEHTI 3/2013