Auringon ydin
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 130 × 207 MM
  • 300 SIVUA
  • ULKOASU MIIKA IMMONEN
  • ISBN 978Ž951Ž851Ž5527

Auringon ydin

Ilmestynyt 22.9.2013

OSTAprinted book

Olemme 2010-luvun Tampereella, mutta historiassa on 1800-luvulta lähtien tapahtunut muutoksia, jotka ovat tehneet Suomesta Euroopan Pohjois-Korean. Suomen Eusistokraattisessa Tasavallassa yhteiskuntarauha ja kansanterveys ovat arvoista tärkeimmät. Kaikki riippuvuutta aiheuttavat nautintoaineet on ankarasti kielletty: huumeet, nikotiini, alkoholi ja kofeiini. Seksin helppo saatavuus on sen sijaan valtion erityissuojeluksessa, ja valtiollinen tiede onkin kehittänyt sen jakelun vaivattomaksi. Ihmissuvusta on jalostettu uusi alalaji: altis, nöyrä ja itseään tyrkyttävä. Ennen heitä kutsuttiin naisiksi.

Yksi vaarallinen huume on kuitenkin jäänyt vielä osittain kitkemättä yhteiskunnasta: chili. Kirjan päähenkilöt Vanna ja Jare sotkevat näppinsä sen rikolliseen välittämiseen. Vannan yrittäessä selvittää, mitä hänen kadonneelle sisarelleen on tapahtunut, Jare törmää outoon uskontokulttiin, jonka käsissä on Auringon ydin. Onko tällä epäinhimillisen tulisella chililajikkeella mahdollisesti vaikutuksia, jotka on syystäkin kielletty?

Suomikumman mestarin uutuusromaani on myös nerokas yhteiskuntasatiiri. Ketkä lopulta hyötyvät ihmisten riippuvuuksista? Voivatko kaikki terveydelliseen hyvään tähtäävät toimenpiteet olla oikeutettuja? Mitä yhtymäkohtia tällä kaikella on meidän omaan aikaamme?

Auringon ytimen käännösoikeudet myytiin Saksaan jo ennen teoksen ilmestymistä. 

Ostan hautausmaan kioskista krysanteemikimpun.

Paperi rasahtelee kuin yksiöinen jää, kun haudalla otan kukat hitaasti ja huolellisesti esiin paperikääreestä. Koetan hillitä käsieni vapinaa. Lasken paperit huolettomasti itseni ja kivisen kukkavaasin väliin, jotta voin sujauttaa edellisenä yönä vaasiin kätkemäni kaman paperien sekaan ja kietaista sitten koko hoidon muka roskanyytiksi, jonka kuljetan mukanani pois.

Työnnän krysanteemin varren kiviseen, syvään ruukkuun ja tunnustelen samalla vaasin pohjaa sormillani.

Vatsaani valahtaa jäätä.

Koetan liikkua luontevasti, kun otan lisää kukkia kimpusta ja teeskentelen asettelevani niitä. Mutta vaikka kuinka liikutan sormiani vaasin kylmää, karheaa sisäpintaa vasten, mitään ei osu niihin. Vaasi on tyhjä.

Tyhjä.

Sydän alkaa hakata. Jo ajatuskin siitä, että joutuisin pitkästä aikaa Kellariin, saa pulssini tikittämään.

Minun on saatava fiksit.

Teeskentelen asettelevani loputkin krysanteemit huolella ruukkuun. Ne ovat violetteja ja ja keltaisia, Mannan lempivärit.

Rypistän paperit nyrkkiini ja suoristaudun. Olemme Jaren kanssa selin kameroihin, ja vaikka tiedänkin että meitä ei epäillä toistaiseksi mistään, huolehdin siitä ettei suun liikkeitä silti pääse lukemaan nauhoilta. Nojaudun Jareen ja Jare kiertää oikean kätensä hartioideni ympäri. Painan pääni Jaren olkapäälle kuin olisin lyyhistävän surun vallassa, sitä ei tarvitse kovasti edes teeskennellä, ja kuiskaan.

”Viety.”

SULJE

"Romaani ampuu Sinisalon yhä tiukemmin suomikumman ytimeen. (--) Sinisalon vaihtoehtoinen yhteiskunta on yksityiskohtaisesti rakennettu ja se jää mieleen polttelemaan."
MARKUS MÄÄTTÄNEN, AAMULEHTI 20.9.2013

"Auringon ydin on Johanna Sinisalon paras romaani sitten Finlandia-palkinnon voittaneen esikoisen Ennen päivänlaskua ei voi. (--) Nyt Sinisalo ei heristä sormea, vaan puristaa kätensä nyrkkiin. Hänen kirjallisessa iskussaan lukijan vatsaan on taitoa ja voimaa. Romaanin jälkeen pitää ottaa hetki lukua. Kääntelen kirjaa kädessäni, ja mietin, että olipahan trippi. "
JUHANI KARILA, HELSINGIN SANOMAT 15.10.2013

"Sinisalo kirjoittaa herkullisesti eloi-koulutuksesta. Kirjassa on lainattua ja mukailtua monesta tekstilähteestä, myös palveluskoirakoulutuksesta. Kirja ei kuitenkaan manifestoi miesvihaa. (--) Kirjan sukupuolitesteista on lyhyt askel ihmisoikeustesteihin, joilla rajoitetaan toisten ihmisyyttä, jotta se laajenisi niillä, joille mikään ei riitä."
HELENA MIETTINEN, ETELÄ-SUOMEN SANOMAT 21.10.2013

"Heti ensi sivuilla siitä vakuuttuu: Johanna Sinisalo on edelleen yksi kansainvälisimmistä kirjailijoistamme. Uutuutta on verrattu jo Margaret Atwoodin Orjattareen, eikä ihme. Sinisalo rakentaa yhtä uskottavasti maailman, jossa naiset on jalostettu miestä palveleviin sekä vähempiarvoisiin alarotuihin. (--) Varmuus, jolla Sinisalo rakentaa Suomen vaihtoehtoisen historian on ihailtavaa: kaikki on kohdallaan aina tieteellisistä detaljeista vanhoihin myytteihin asti. Samalla hän onnistuu kommentoimaan niin sovinismia, totalitaarisia järjestelmiä kuin ihmiskauppaakin. " JONNA TAPANAINEN, ME NAISET 46/2013

"Sinisalo on rakentanut moninaisista aineksista ja teksteistä mestarillisen kirjan. Se on yhtä aikaa yhteiskuntasatiiri, kauhuskenaario ja rikosromaani. Kieli, rytmi, painotukset ja leikkaukset kaikki ovat kohdillaan. Ja imu on valtava."
TARJA HEISKANEN, MIELENTERVEYS 6/2013

"Kokonaisuus pysyy hyvin kasassa ja toimii sekä älykkäänä yhteiskuntakritiikkinä että vetävänä dekkarina."
PIHLA TIIHONEN, KIRKKO JA KAUPUNKI 48/2013

"Sinisalo on mestarillinen kertoja. Hänen luomansa toinen todellisuus tuntuu pelottavalla tavalla todelta. (--) Suurimman vaikutuksen tekee Sinisalon kyky punoa juonta niin, että tahti kiihtyy loppua kohden hurjaa vauhtia."
MARTTA KAUKONEN, ILONA 7.12.2013

"Chilitietouden kanssa Sinisaloa on auttanut Jukka "Fatalii" Kilpinen, joten chilin viljelyn kuvaukset ja syömisen vaikutukset tulevat kerrotuiksi uskottavasti."
MARIANNA SOINI, PUUTARHA & KAUPPA 21/2013