Galtbystä länteen
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 130 × 207 MM
  • 350 SIVUA
  • ULKOASU JUSSI KARJALAINEN
  • ISBN 978Ž951Ž851Ž5107

Leena Parkkinen

Galtbystä länteen

Ilmestynyt 14.9.2013

OSTAprinted book

Vuonna 1947 Fetknoppenin saari Korppoon länsipuolella elää sodan jälkeistä todellisuutta. Seuraintalolla järjestetään taas tansseja ja kahdeksantoistavuotias Karen tunkee sanomalehteä äitinsä vanhoihin kenkiin, kun uusia ei saa kiristämälläkään. Kengät hölskyvät, mutta hän ei välitä. Uusi elämä on alkamassa. Veli Sebastiakin on taas palannut kotiin. Mutta tanssien jälkeisenä aamuna rantaan ajautuu nuoren tytön ruumis. Koko saari tietää syyllisen, se on Sebastian. Ennen oikeudenkäyntiä veli menehtyy, hänet löydetään sellistään hirttäytyneenä sukkiinsa.

Kuusikymmentäviisi vuotta myöhemmin Karen pakkaa tavaransa autoon, vuoden 1956 Plymouth Furyyn ja päättää lähteä poikansa talosta. Kesken pakomatkan Karen osuu keskelle huoltoasemaryöstöä ja poimii mukaansa toisen ryöstäjistä, 17-vuotiaan Azarin, iranilaistytön, joka on paksusti raskaana. Naisten välille syntyy ohut liitto, välttämätön, sillä kumpikaan ei pärjää ilman toista. Ja Karenilla on vain vähän aikaa. Hänen on todistettava ettei Sebastian ollut murhaaja.

Romaani on tarina sivullisuudesta, sisaruudesta ja elämästä ulkosaaristossa sodan jälkeen.

Kun lähestyy Fetknoppenia laivalla näkee ensimmäisenä rantakalliot, pyöreät kuin lapsen selkä. Ne valuvat mereen, joka hakkaa niitä vasten valkopitsisinä aaltoina. Kallioiden halkeamissa kukkii täplinä keltamaksaruoho, josta saari on saanut nimensä. Kesäkuun valossa se näyttää räikeiltä siveltimenvedoilta, jotka maalari on tupsuttanut paksulla maalilla merimaisemaan. Fetknoppenin kalliot vivahtavat punaiseen ja samaa hehkuvaa verenpunaa näkyy kaikkialla ojissa, Jos kaivaa kaivon on varmaa että siitä maistettu vesi maistuu siltä kuin olisi juuri purrut haavan suuhunsa. Sillä Fetknoppen on kaivossaari, siellä louhitaan rautaa. Rautakaivoksilla työskentelee kuutisenkymmentä miestä, osa kulkee laivalla lähisaarista työskentelemään kaivoksissa, sotavuosina niissä teki töitä naisiakin pukeutuneena samanlaisiin haalareihin, mutta nyt miehet ovat jo palanneet rintamalta. On kesäkuu ja harmaiden rantavajojen välissä ui piisami jättäen jälkeensä kuin rasvalla piirretyn vanan.

Karen istuu laiturilla ja polttaa isältä pihistettyä savuketta. (Kokonainen savuke vain hänelle, isä on saanut mustanpörssin savukkeita pirtureseptiä vastaan, mutta siitä ei kannata mainita. Ei vaikka Ruotsista laivatulla pirtulla ne tämänkin saaren kivitalot on rakennettu.) Hänen vieressään lepäävät äidin vanhat kengät, jotka hän on tuonut tuulettumaan. Hän on löytänyt ullakolta minne ne muutama vuosi sitten pakattiin sanomalehtiin käärittyinä. Kengät haisevat naftaliinilta ja nahka on halkeillut kuivuudesta, mutta Karen aikoo hieroa niihin rasvaa ja tunkea kärkiin sanomalehtipaperia, sillä kengät ovat hiukan liian isot ja lonksuvat. Mutta ne ovat sentään tanssikengät. Ja uutta paria ei saa ellei nai joko trokaria tai Ruotsin prinssiä ja jälkimmäinen sattui putoamaan edellisenä talvena lentokoneineen Kööpenhaminan kentälle. Mutta Karen ei nyt mieti kuollutta prinssiä ja tämän orpolasta, pikkuruista pulleroista prinssivauvaa, josta lehdet julkaisivat kuvia onnettomuuden jälkeen. Ei vaikka Karen silloin itki valtoimenaan liikutuksesta kuin ei olisi pahempaa surua kestänyt ja liimasi kuvan kuolleesta prinssistä lentäjänunivormussa seinälleen. Miten komea hän oli. Miten kuollut.

SULJE

"Palkittu esikoisromaani Sinun jälkeesi, Max (2009) muistetaan kuvauksena siamilaisten kaksosten merkillisesti jaetusta elämästä. Nyt romaani Galtbystä länteen vahvistaa Parkkisen profiilia: lähisuhteiden symbioottinen yhteys todella askarruttaa häntä kirjailijana. (--) Parkkinen kuvaa taitavasti nuorten välistä etäisyyttä luokkaeron ja perhetaustojen lävitse".
Mervi Kantokorpi, Helsingin Sanomat 14.9.2103

"Parkkinen on kirjoittanut hienosti hallitun, syvällisen trillerin, joka vaatii lukemaan sen yhdeltä istumalta."
Eija Komu, Keskisuomalainen, 24.9.2103

"Parkkisella on yksityiskohtien tajua. Henkilöhahmojen ulottuvuuksia on helppo tarkastella, tärkeimmistä hahmoista voi kuvitella enemmän kuin kerrotaan. (--) Ohimenevät sivuhahmot Parkkinen tiivistää näppärästi yksityiskohtiin (--). Parkkisen saaristoelämä (--) Fetknoppenissa on vain näennäisen tyyntä ennen myrskyä. se on karu, todentuntuinen maailma ja ennen kaikkea laajenee kauan ulospäin."
Elina Siltanen, Turun Sanomat 14.9.2013 

"Leena Parkkisen toinen romaani Galtbystä länteen (Teos) tarjoaa tunteita herättävän lukukokemuksen. Kieli on kaunista, ja mennyt maailma on kuvattu todentuntuisesti. Henkilöhahmoissa riittää särmiä.".
Laura Honkasalo, Ilona 12.10.2103

"Luen kun kävelen raitiovaunupysäkiltä töihin, niin koukussa olen. (--) Parkkisen kieli on taidokasta ja raiskaissakin asioissa kevyttä olematta kepeää."
Laura Kangasluoma, Gloria 12/2013

"Parkkisen toinen romaani on ensimmäistä eheämpi ja helppolukuisempi. Molemmissa poukkoillaan aikatasojen ja henkilöiden välillä, mutta nyt kirjailija on varmempi itsestään. (--) Romaani edustaa uutta tärkeää proosaa, jota nuoret kirjoittajat Suomessa tekevät."
Esa Mäkijärvi, Demokraatti 23.10.2013

"Fetknoppenin saarelta Korppoon läheltä ponnistava tarina on koukuttava lukukokemus. Molemmat sankarittaret ovat kiehtovia. On viileä, vanha ja suorapuheinen Karen, jonka mielestä alle seitsemänkymppisiin ei voi luottaa, ja nuori ja herkkä iranilaissyntyinen Azur, joka ei tiedä mitä elämällään tekisi. Samastuin yhtä innoissani ylpeän kahdeksankymppisen Karenin nahkoihin kuin parikymppisen Azurin nuoreen, vauvaa odottavaan kehoon. (--) Parkkinen kirjoittaa kauniisti, ja juonitasojen lisäksi makusteltavaksi tarjoutuu myös maalaisuuden ja ikääntymisen teemoja. Kerrassaan upea kirja."
Sanna Wirtawuori, Anna, 43/2103

"Rakenteellisesti eri aikatasojen vaihtelulla ja eri henkilöiden näkökulmilla ote ja imu pysyvät yllä, ja vihjeitä tapahtumista ja taustoista tulee pitkin matkaa. (--) Kiehtovaa ja onnistunutta teoksessa on myös sävy, jolla jokin pinnan alla kytevä tulee esiin. Henkilöt ja heidän tunteensa on kuvattu hyvin."
Merja Nevalainen, Keskipohjanmaa 11.12.2013

"Galtbystä länteen on kiehtova sukellus sodanjälkeiseen arkitodellisuuteen, perhesuhteisiin ja saaristolaiselämään. Se on myös puhutteleva kuvaus erilaisuudesta, poikkeavuudesta yhteisön silmissä. Toiseuden kokemuksen taitavana erittelijänä Parkkinen ottaa jo toistamiseen kantaa suvaitsevaisuuden puolesta."
Lumi Vartiovuori, Ruumiin Kulttuuri 4/2103