Saasta
  • LUOKITUS 84.2
  • SIDOTTU, SUOJAPAPERI
  • 130 × 207 MM
  • 350 SIVUA
  • ULKOASU MARKKO TAINA
  • ISBN 978Ž951Ž851Ž5565

Saasta

Ilmestynyt 22.9.2013

OSTAprinted book

Marko Leinon Saasta on itsenäisistä tarinoista koostuvan trilogian viimeinen osa. Aiemmat teokset olivat Epäilys (Tammi, 2004) ja Ansa (Tammi, 2009).  Teos on hurja kertomus nykyeurooppalaisista ihmiskohtaloista. Pääosassa on aviopari Mikko ja Tiina, jonka teini-ikäinen tytär Saana on kadonnut ja löydetään surmattuna. Mikko ja Tiina koettavat jatkaa elämäänsä ja avioliittoaan, mutta lapsen kuolema muuttaa kaiken. Mikko alkaa tutkia muidenkin tyttöjen katoamisia. Hän uskoo, että he kaikki ovat jääneet saman sarjamurhaajan satimeen. Koska poliisi ei usko häntä, päättää hän ratkaista asian itse…

Marko Leino on kirjoittanut parhaimman pohjoismaisen perinteen mukaan karmaisevan huikean tutkielman ihmisen pimeästä puolesta ja nyky-yhteiskunnasta, jossa ongelmat ovat globaaleja. Mitä tapahtuu kun kaikilla on enää vain välinearvoa ja aikuisista oikeamielisimmälläkin synkeä salaisuus peitettävänään?

Tätä kirjaa ei pysty laskemaan käsistään vaikka lukiessa pelottaa!

Anžalika oli aivan jäässä, kun Rihards avasi auton takaluukun ja kiskaisi huovan hänen päältään. Oli taas pimeää. Oli yö, ilta tai aamu. Anžalika ei enää tiennyt. Hän yritti miettiä, vaikka se olikin vaikeata. Tuntui kuin hänen aivonsakin olisivat ajatuksia kangistavan hyhmän koteloimat. Tämän oli pakko olla neljäs vuorokausi siitä, kun äiti sulki oven ja hän jäi yksin pimeään portaikkoon, juoksi portaat alas, sitten pakkasessa Väinäjoelle ja sillan yli ja Mikita otti hänet kyytiin ja vei kotiin Evansa luo, joka oli raskaana. Ja tämän oli pakko olla kolmas vuorokausi siitä, kun Mikita lähti viemään häntä rautatieasemalle, mutta ajoi metsään, vei järvelle, järjesti ansan. Ja mitä sen jälkeen oli tapahtunut?

Sitten olivat tulleet Arvids ja Rihards. Oli tullut huutoa, tuskaa ja itkua, RIhardsin lyönnit ja kovakourainen retuutus olkavarresta. Oli tullut upottava lumihanki, jäätyneet varpaat saapikkaissa. Oli tullut tunnottomat sormet, ranteet, polvet, alati leviävä tunnottomuus. Poskipäät ja otsa, niitä nipisteli, hyvä että nipisteli, muuten hän ei olisi jaksanut sillä hetkellä enää ymmärtää olevansa edes hengissä.

Oli tullut pomppuinen automatka takapenkin jalkatilassa, käsky pysyä matalana ja vaiti. Sitten suurempi tie, tasaisempi tie, lupa nousta penkille istumaan ja saapuminen öiseen kaupunkiin, joka vaikutti paljon suuremmalta ja vanhemmalta kuin Novapolatsk. Anžalika oli nähnyt ajovalojen pyyhkäisevän useamman kerran pimeydestä hetkeksi esiin kylttejä, joissa oli lukenut Daugavpils. Oliko se ollut kaupungin nimi? Ja miksi päivä ei valjennut sinä sunnuntaina ollenkaan? 

 

 

 

 

 

SULJE

"Kirja on oivallinen tarina ahneudesta, rikollisuudesta ja rahanhimosta. Leino on pohtinut huolella henkilöidensä uskottavuutta ja tarinan etenemistä. Kirjan sivuilta alkaa valtava jännityskertomus, joka on ehdottomasti luettava loppuun. Kesken ei voi jättää."
SINIKKA KLAUS, LÄNSI-UUSIMAA 25.9.2013

"Saastan ansio on siinä, että se kirjoittaa näkyväksi paljon pahaa, mikä muuten jäisi piiloon. (--) Ensivaikutelma on vangitseva. Saastan tekstuurissa on paljon raitoja, jotka tarttuvat kiinni hypnoottisesti. Voi olla, että syy on erinomaisen tiheässä kerronnassa tai teemoissa, joiden pelottavuus kumpuaa tosielämästä. Leinon taitavuus ilmenee kuitenkin vasta kokonaisuuden rakenteellisessa rytmissä, motiiveissa, jotka lunastuvat tarinan edetessä. Aristoteelistä tragedian kaavaa sovelletaan suvereenisti, Mikon hahmossa se suorastaan soi."
MAIJA JELKÄNEN, KALEVA 25.11.2013

"Harva ilmestymistahti voi tehdä vaikeaksi havaita, että kyseessä on suomalaisen rikoskirjallisuuden poikkeuksellinen huippusaavutus. Rosvot ja poliisit -kilpajuoksun sijaan Leino sukeltaa syvälle ihmisen tajuntaan ja rikollisen elämäntavan kaiken tuhoavaan vaikutukseen."
KAI HIRVASNORO, KANSAN UUTISET 13.12.2013

"Marko Leino osaa kirjoittaa kauheista asioista voimakkaita mielikuvia synnyttäen."

Helena Miettinen, Etelä-Suomen Sanomat 27.1.2014