Supernyrkki
  • LUOKITUS 80.2
  • NIDOTTU, LIEPEET
  • 130 × 200 MM
  • 176 SIVUA
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • ISBN 978Ž951Ž851Ž5589
  • ILMESTYY KIRJAMESSUILLA 2013

Supernyrkki Novelli palaa! -kirjoituskilpailun parhaat

Ilmestynyt 25.10.2013

OSTAprinted book

Supernyrkki on Nuoren Voiman Liiton ja Teoksen järjestämän nuorten novellikilpailun antologia. Kilpailu oli osa NVL:n Novelli palaa! -hanketta, jonka rahoitti Suomen Kulttuurirahasto. Kilpailusarjoja oli kaksi: yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille. Supernyrkkiin valikoitiin 20 lahjakasta kirjoittajaa yli 700 kilpailulähetyksen joukosta. Palkittujen ja kunniamainittujen kirjoitusten lisäksi mukana on koko joukko riemastuttavia, äkkivääriä ja koskettavia lyhytproosatekstejä. Samojen kansien välissä ilottelee lyhytproosan tyylilajeja aina venäläisestä lyhytnovellista riipaisevan herkkään parisuhdekuvaukseen ja murteella revittelevästä päänsisäisestä monologista huurupäisen biologin tutkimusraporttiin.

Eniten tuomaristossa innostuttiin teksteistä, joissa hehkui into, vaivannäkö ja ennen kaikkea kirjoittamisen ilo. Sellaisista teksteistä, jotka kielivät kirjoittajansa lukeneisuudesta ja pyrkimyksestä omaan ääneen, yllättävään näkökulmaan. Tekstejä, joiden kirjoittaja ei halua miellyttää ketään muuta kuin itseään, ja kaikkein vähiten opettajaa.

Lue lisää: novelli.fi/kirjoituskilpailu

Supervoimani äkkäsin yläasteen paikkeilla. Veli oli sillon kyllä taunojen tauno. Koulun sijasta sitä kiinnosti viina, mut niin kai kaikkia muitaki, tai sit vaan kyyhöttää kotona kirjojen äärellä, tai sitte harrastuksissa, jotain tekemässä kuitenkin. Siis päähä mahtu vaan yks ajatus ja velillä se sattu oleen viina. Tapeltii niinkö aika usein, mut oli sellane herrasmiessääntö, että päähä ei lyödä, se oli niinkö tabu. Yks ilta tulin vineen sille, että lukisit kokeisiin, että pääsisit edes palikkalinjalle opiskelee. Se siitä sitte riemastu ja kietas haaraväliin varottamatta, tabu se oli muuten sekin. Mä sit survasin sitä oikealle poskelle ihan kyllä hävettävän lujaa. Hetken se oli niinkö pomppaamaisillaan kimppuun, että nyt jumalavita lähtee, mut sit se näki valon tai jotai, tuijotti hetken hiljaa, jotai kelaten. Sit se totes, että totta turiset, menenpä tästä lukemaan. Seuraavana päivänä se repäs kokeesta kympin, lukemalla sen yhen illan. Usko pois, se on verrattavissa niinkö, no, en nyt keksi mitää, mutta kummaa se oli.

SULJE