Ryöstö
  • LUOKITUS 84.2
  • sidottu, suojapäällys
  • 130 × 207 MM
  • 256 SIVUA
  • ULKOASU VILLE TIIHONEN
  • ISBN 978Ž-951-851-565-7

Ryöstö

Ilmestynyt 30.1.2014

OSTAprinted book

Työtön Eero Suutarila tapaa veljensä isän sairasvuoteen äärellä. On tapahtunut onnettomuus, äiti on kuollut, isä makaa tajuttomana teholla. Surun keskellä eripuraisia veljeksiä yhdistää huoli vanhempien omaisuudesta. Äidin muistoa kunnioittaen ja perheen edun nimissä pojat päättävät tyhjentää äidin pankkitilin. On toimittava ennen kuin tieto äidin kuolemasta kulkeutuu verottajalle.

Heikki Reivilän romaani Ryöstö on tragikoominen tarina ihmisistä, jotka pienikin raha voi sokaista ja saada tekemään yhtä kamalia kuin typeriäkin tekoja. Tekoja, joiden perusteena ei tarvitse olla kuin perintövero tai piikkiin juominen.

Reivilän hullunhauska kieli ja taitava kerronta eivät tuomitse ihmisen heikkoutta, vaan pikemminkin ymmärtävät potentiaalista nahjusta meissä kaikissa.

Sanoisitko nimesi?
Suutarila Eero. Tai. Eero Suutarila.

Entä sosiaaliturvatunnuksesi? Vai onko henkilöllisyyspapereita,
passia? Työttömyyskortti ei yksin riitä.

Ja tässä.
Suutarilan pitkulainen kallo ojentuu kohti reikää
ja Suutarilan kasvojen ilme kuiskaa: Nainen, minä
olen leipä, jota sinä syöt.

Katsotaas, mitä kone sanoo. Aivan. Suutarila Eero Pekka.
Onko osoite yhä sama? Puhelinnumero. Osoitetiedoissa
tai puhelinnumerossa ei ole tapahtunut muutoksia?

Ja Suutarilan kapinallinen hymy vastaa: Minä
ja kymmenet tuhannet kaltaiseni, me puemme ja
ruokimme sinut ja sinun perheesi.

Ei ole. Hyvä juttu. Kaikki on ennallaan. Ja sinä jo
oletkin täyttänyt korttisi.

Ja tässä.

Suutarila ojentaa korttinsa reiän alla olevan
luukun suulle ja hymyilee: Rouva hyvä, meidät sinä
nostat lautasellesi, meidät sinä puet päällesi, silaat
lapsesi ja niin kauan kuin me emme sinulta lopu,
saatat kiitellä; meneepäs minulla mukavasti.

Rouvashenkilö repäisee kahtia taitetun kortin.
Työtön. Työtön. Työtön. Työtön. Ja tällä puolen.
Työtön. Työtön. Työtön. Oikein hieno juttu.

SULJE

"Viistoon tarkasteluun joutuvat monet asiat avioliitosta ja kirkosta talouspolitiikkaan ja koko systeemin kritiikkiin milloin jonkun henkilöhahmon, milloin kertojan suulla. Näissä piruilevisa kommenteissaan Reivilä on omimmillaan, hauska ja ilkeä samanaikaisesti. Jotkut toteamuksista päätyvät aforisminomaiseen kirkkauteen: 'Perheen voi jättää, mutta autoa ei.'"
Sisko Nampajärvi, Kymen Sanomat 31.1.2014

"Film noiria kotimaasta (--) Heikki Reivilän Ryöstö on vinksahtaneen  koominen rikosromaani. (--) Jälki on lyhyttä, ytimekästä tyylittelyä, jossa tiivistyy kaikki tarvittava."
Martta Kaukonen, Ilona 8.2.2014

"Reivilän dialogit ovat mahtavia, oli sitten kyseessä sisarusten, partiopoliisien tai päivystävien lääkärien sanailu. (--) Ryöstön henkilökuvat ovat hienoja, monisyisiä persoonia ja syrjäpoluille johkaantuneet miehet ovatkin saaneet Reivilästä mainion tulkin."
Mari Viertola, Turun Sanomat 25.2.2014

"Ronskisti maustettu moraliteetti (--) Ihminen on alhainen otus, ja talousjärjestelmämme polttoaine on juuri tuo ihmisen alhaisuus. Kun sekä ihmiset että valtiot ovat kaikki velkaa toisilleen, ei jää aikaa miettiä muuta kuin seuraavaa eräpäivää, ja turhat kapulat talouden rattaisiin jäävät heittämättä. Siinä Heikki Reivilän romaani teema pariin virkkeeseen tiivistettynä."

Jussi Aurén, Aamulehti 23.2.2014

"Ryöstön tekee poikkeukselliseksi sen tyyli, ei pelkästään traagisen ja koomisen yhdistelmä vaan kerronnan rytmi, jota tehostaa välähdyksinä ja ilman repliikkiviivaa kirjoitettu dialogi."
Marja-Riitta Vainikkala, Kaleva 7.4.2014

"Duunaripäivitys, työttömän kokovartalokuva, kärjistetty aikalaispotretti ja yhden sukupolven tähystys, sitä kaikkea on Heikki Reivilän uusin romaani. Kansankomediaa, riehakasta kansanoopperaa kukkeimmillaan. (--) Tragikomiikka juonii tarinaa ja pätkii päin henkilöitä mennen tullen. Ryöstö elää absurdin, parodian ja groteskin eväin, liioittelun vapaassa syleilyssä. Kirjailija syytää herkeämättä hulvatonta, kulmikkaasti kääntyilevää tarinaansa. (--) Reivilän sanailu on suorasukaista päinammuntaa, huiskeat sanavalinnat kympintarkkoja osumia."
Matti Saurama, Parnasso 2/2014