Sinfoniaanisin terveisin
  • Luokitus 78
  • nidottu, liepeet
  • 145 × 200 mm
  • 248 sivua
  • Ulkoasu Taru Staudinger
  • ISBN 978-951-851-532-9

Sinfoniaanisin terveisin - kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan

Ilmestynyt 28.2.2014

OSTAprinted book

Sinfoniaanisin terveisin koostuu Olli Löytyn ja Minna Lindgrenin autenttisesta kirjeenvaihdosta, joka käynnistyi, kun Löytty huomasi – hyvinkin keski-ikäisesti – kyllästyneensä rockiin. Hän ei kuitenkaan halunnut tyystin luopua musiikista. Hän ei vain tiennyt, miten kuuntelutottumusten laajentaminen piti toteuttaa. Klassinen musiikki oli hänelle vierasta, ehkä vähän pelottavaakin. Mutta uteliaisuutta riitti. Niinpä hän päätti kirjoittaa kirjeen ammattilaiselle, Lindgrenille, kysyäkseen neuvoa.

Kirja ei ole perinteinen ”klassisen musiikin historia aloittelijoille”. Pikemminkin se on kehityskertomus, jota kuka tahansa asiasta kiinnostunut saattaa seurata – olipa hänellä harrastuneisuutta entuudestaan tai ei. Riemukkaalla tyylillään Lindgren saattelee oppilastaan syvemmälle taidemusiikin saloihin, aina elävään konserttiin asti! Kirjaan on koottu myös kosolti yleistä tietoa, josta voi olla hyötyä harrastajalle, mutta ennen kaikkea se on iloinen johdatus joskus vaikeanakin pidetyn musiikin nautintoihin.

Hienoa, että otit vilpittömät tavoitteeni tosissasi. En tosiaan ehkä osannut muotoilla tarpeeksi selvästi varsinaista kysymystäni. Minun ei auta muu kuin kuvata tarkemmin tietämättömyyteni syvyyttä. Sitä havainnollistaakseni joudun ehkä hieman dramatisoimaan pulmatilannettani ja tukeutumaan muutamaan niin kutsuttuun tyhmään kysymykseen.

Miksi länsimaisen taidemusiikin kappaleilla on näin kovin outoja nimiä: ”Kuutamosonaatti (hidas osa pianosonaatista nro 14)”, ”Minuuttivalssi (opus 64 nro 1)” ja ”Turkkilainen rondo (pianosonaatista nro 11 A-duuri)”? Niitä olisi aika vaikea toivoa soitettavaksi esimerkiksi radiossa, sillä ne eivät ole niminä samalla tavalla mieleenpainuvia kuin sanotaan vaikka ”Let It Be” tai ”Poika nimeltä Päivi”. Molemmissa mainituissa lauluissa nimi vielä toistuu kertosäkeessä useaan otteeseen, mistä pääsenkin seuraavaan kysymykseeni:

Ymmärtääkseni länsimainen taidemusiikki koostuu pääsääntöisesti instrumentaaleista, ja silloinkin kun niissä esiintyy laulua, se kuulostaa – ainakin minun korviini – jotensakin epäluonnolliselta. Laulujen melodiatkin ovat sellaisia, että niiden mukana on vaikeaa, ellei mahdotonta rallatella. Kysynkin siis, miten tällaiset asiat kuin hankalat ja monimutkaiset kappaleennimet ja laulun puuttuminen (tai sen muuttuminen oudoksi) ovat päässeet tapahtumaan ja miten niistä on tullut normaaleja.

SULJE

"Löytty myös uskaltaa kyseenalaistaa ja haastaa opettajaansa, mikä selvästi innostaa Lindgreniä venymään parhaimpaansa. (--) Kirjassa on hieno kehityskaari, jonka päätepisteessä Löytty löytää taas yhteyden myös vanhaan rakkauteensa populaarimusiikkiin."
Harri Hautala, Aamulehti 28.2.2014

"Tätä kirjaa suosittelen kaikille, kertausharjoituksena uskossa olevilla ja alkeis- ja jatkokurssina uskonnottomille. Sillä juuri niin on kuin Minna lausuu: 'Musiikki on kanava ihmisen tiedostamattomaan, ja siksi musiikki on sekä terapian keino että hyvinvoinnin lähde.'"
Mikko Varis, Keskisuomalainen 14.3.2014

"Hehkuva jousisto sentään! Tuntuuko taidemusiikin maailma vieraalta? Ei hätää, Sinfoniaanisin terveisin - kirjekurssi klassisen musiikin maailmaan on tehty sinulle."
Maaseudun Tulevaisuus / Kantri-liite 12.3.2014

"Kiitos Minna Lindgren, että sanot ajatuksien vapaan vaeltelun olevan tärkeää klassista musiikkia kuunnellessa! Kiitos, että klassinen musiikki saakin tuntua aluksi stressaavalta. Kiitos myös toinen kirjoittaja Olli Löytty siitä, että sinäkään et ymmärrä, mutta päättäväisesti yrität."
Ulla Ahvenniemi, Kodin Kuvalehti 5/2014

"Välillä sananvaihto äityy niin kiivaaksi, että kaksikko pohtii kirjeenvaihdon lopettamista säilyttääkseen välit edes jollakin asteella. Lopulta yhteisymmärrys alkaa niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin bassolinjasta. On ilahduttavaa nähdä, kuinka Löytty laittaa itsensä likoon. Hän kyseenalaistaa koko länsimaisen taidemusiikin tradition, mutta samalla myös omat ajatuksensa ja tottumuksensa. Kapinoiva rock-asenne nousee pintaan aika ajoin, kunnes Löytty huomaa, että lajien välinen vastakkainasettelu on keinotekoista."

Marissa Mehr, Turun ylioppilaslehti 17.3.2014

"Kun olin päässyt kirjan loppuun, aloitin taas alusta. Jos olisi joulu, lukisin tätä suklaan ja joulupiparien kanssa kaikki pyhät."
Heli Vaaranen, vaestoliitto.fi

"Kirjeenvaihdosta muodostuu hauska matka klassisen musiikin maailmaan. (--) Teksti kulkee kuin rasvattu ja on niin hauskaa luettavaa, ettei sitä kannata jättää väliin, vaikka klassisesta musiikista jo sattuisi valmiiksi pitämään."
Seppo Paajanen, Kymen Sanomat 15.4.2014

"Jos klassisen musiikin tietämyksesi on maestro U. Turhapuron luokkaa, Sinfoniaanisin terveisin on ehdotonta luettavaa. (--) Se on kaukana kuivasta faktateoksesta - kirja on skarpisti ja hauskasti kirjoitettu ja saa lukijan kiinnostumaan uusista aiheista."
Jukka Väänänen, Apu 18/2014

"Kiehtova lukukokemus (--) Suositeltava musiikkikirja, joka on samaan aikaan sekä helppolukuinen että syvällinen."
Kari Kumpulampi, Suur-Tampere

"Erinomainen idea: erikoisasiantuntija Minna Lindgren johdattaa ummikko Olli Löytyn klassisen musiikin pariin. (--) Tästähän saisi sarjan. Jospa parivaljakko ottaisi seuraavaksi käsittelyyn 1900-luvun taidemusiikin."
Mikko Määttä, Valkeakosken Sanomat 21.5.2014

"Tärkeintä on hyvinkin sivistävä ja filosofisesti juurille menevä kauttaaltaan ymmärrettävä tekstin juoksutus. Tässä on pätevästi viihteellinen johdatus klassisen musiikin outouksiin ja tavanomaisuuksiin. Ei siitä suoranaista haittaakaan ole, että usein lukiessa saa myös nauraa."
Kari Salminen, Turun Sanomat 22.5.2014

"Kahden fiksun ja sanavalmiin välinen kirjeenvaihto antaa kokeilemisen arvoisia askelmerkkejä klassisen musiikin areenoille."
Marjo Jääskä, Opettaja 35/2014