Ja taivaan tähdet putoavat
  • LUOKITUS 84.2
  • sidottu, suojapäällys
  • 130 × 207 MM
  • 240 SIVUA
  • ULKOASU Kati Rapia
  • ISBN 978Ž-951-851-430-8

Ja taivaan tähdet putoavat

Ilmestynyt 21.8.2014

OSTAprinted book

Tarinan päähenkilö Anni eli lapsuutensa lestadiolaisessa Naalasessa. Vasta aikuisena hän tutustuu herätysliikkeen perustajaan Lars Levi Laestadiuksen ajatuksiin. Henkilökohtainen suhde Laestadiukseen auttaa Annia avioeroprosessissa ja hän tukee parhaansa mukaan tytärtään Mirkaa, jonka käyttäytymishäiriöt ja päihdekäyttö pahenevat, kun vanhempien eron myötä täytyy vaihtaa kotia ja paikkakuntaa.

Kun Anni löytää netistä kiinnostavan miehen ja Mirka pääsee koulussa mukavaan pienryhmään ja aloittaa psykoterapian, elämä tuntuu asettuvan mukaviin uomiin. Yhtäkkiä Mirkan terapiaryhmän oudot piirteet alkavat kuitenkin pelottaa äitiä: manipulation säikeet ovat näkymättömät ja vahvat ja kulttimainen toiminta sekoittaa heidän kaikkien elämän.

Maria Peura kirjoittaa kirskahtelevan väkevää ja totta proosaa ihmismielen hauraudesta: kuka tahansa saattaa joutua lahkoon, me kaikki olemme maagisen edessä lapsia...

Miten puhutaan tyttärelle. Ei ainakaan niin miten minun äitini, että ole nyt äidin mieliksi ja katso nyt, miten äiti kärsii ja mietitäänkö yhdessä, miten äiti tulisi iloiseksi. Ei sillä tavalla, Puhutaan niin, että miten tytär toimisi, jotta tekisi itsensä iloiseksi. Kyllä minä kannan omasta olemisestani vastuun. Kyllä minä kannan Mirkan. Kehdosta hautaan. Kuka niin sanoi, minä en sanonut. Elämään hänet kannan, itse työnnän ovesta ulos, kun ei isä ole sitä tehtäväänsä hoitamassa. Ja sanon sille, että se on normaali. Mitä tahansa ne nyt tutkivatkin niin minä en yhdy siihen diagnoosien kuoroon. Mirka on Mirka, omanlaisensa, juuri hyvä tuollaisena. Saa olla, minkälainen on. Minäkin nousin haudasta ilman masennuslääkkeitä. Kuka taas sanoi, että haudasta. Minä en sanonut. Huonosta parisuhteesta nousin kuin haudasta. Voi, olisinpa senkin ajanjakson elänyt.

SULJE

"Aistillinen kuvaus mielen hauraudesta (--) Maria Peura kirjoittaa karheasti lestadiolaisperheessä kasvaneen Annin tarinan. (--) Peura onnistuu parhaiten lapsen ja nuoren maailmaan eläytyessään."
Rauha Kejonen, Savon Sanomat 24.8.2014

"Keskustelut terapeutin ja Mirkan välillä ovat mielenkiintoisia ja niistä kehkeytyy voimakas kuva epätietoisen nuoren elämästä, kun kaikki on hakusessa."
Sinikka Klaus, Länsi-Uusimaa 27.8.2014

"Maria Peuran pohjoinen puhe on jälleen ehtaa ja turmeltumatonta. Hänen kielensä tuo kulloisenkin puhujan aivan lukijan silmien eteen. (--) lukijalle romaani soi kuin täyteläinen duo; soolossa vuorottelee Mirkan kanssa hänen äitinsä Anni, jonka elämän aikatasot Peura avaa etäälle menneeseen."
Satu Koskimies, Helsingin Sanomat 6.9.2014

4/5 tähteä. "Kiihkeä kuvaus suggestion voimasta (—) Omimmillaan Peura on henkilöidensä päänsisäisen sekasorron kuvaajana. Hädässä olevien herkkäuskoisten elämän sekoittavat pahimmin hurmoksellinen uskonnollisuus, erilaiset ääri-ilmiöt ja psykoterapian väärinkäyttö."
Raija Hakala, Aamulehti 10.9.2014

"Kirja on kerrottu vuoroin äidin, vuoroin tyttären näkökulmasta. Tarina on ankea, eikä aivan helppolukuinen. Se jää kuitenkin mieleen - kuten hyvän kirjan pitääkin."
Eija Huusari, Eeva 20-21/2014

"Kirjailija kuvaa osuvasti äidin ja tyttären suhteen dynamiikkaa. Erityisein hyvin hän [Peura] onnistuu sukeltaessaan teinitytön nahkoihin. Kiitosta on annettava myös lahkojen analyysista."
Martta Kaukonen, Ilona 38/2014

"Hienona aineksena romaanissa on Maria Peuran aikaisemmissakin kirjoissa käyttämä peräpohjalainen murre. Murretta ei ole paljon, mutta missä sitä on, siinä se ihmeesti elävöittää jo muutenkin elävää kerrontaa."
Kaisa Neimala, Suomen Kuvalehti 39/2014