Ehtoolehdon tuho
  • LUOKITUS 84.2
  • NIDOTTU, LIEPEET
  • 140 × 200 MM
  • 280 SIVUA
  • ULKOASU JENNI SAARI
  • ISBN 978-951-851-646-3

Ehtoolehdon tuho

Ilmestynyt 30.4.2015

OSTAprinted book

Evakkoaikansa jälkeen yli 90-vuotiaat Siiri, Irma, Anna-Liisa ja kumppanit palaavat remontoituun, upouuteen palvelutalo Ehtoolehtoon. Se on nyt tulevaisuuden palvelukonsepti, monitoroidun hoivan pilottiyksikkö. Hoitajia ei enää tarvita. Lattia-anturit hälyttävät kaatuvasta vanhuksesta, älyhousut kertovat hädän laadun reaaliajassa, ja ruoka tulee tulostimesta.

Pieneksi ongelmaksi muodostuu se, että asukkaat ja vimpaimet eivät kerta kaikkiaan puhu samaa kieltä. Vanhusten lisäksi Ehtoolehtoon on jäänyt uuden omistajayhtiön vapaaehtoistyöntekijät, jotka sairaanhoidon asemesta pitävät huolta sielujen tämän- ja tuonpuoleisesta hyvinvoinnista. Tästä ainoasta ihmiskontaktista monet asukkaat ottavat mielellään vaarin – joka puolella vilistävistä rotista kun ei ole niinkään juttuseuraksi.

Kun vanhukset höpöttelevät terveydenhoitopaneeleille, Anna-Liisa on sortua raha-asioidensa alle ja uusi lahko-omistaja ei ole niin suvaitsevainen kuin Ehtoolehdon asukkaat ansaitsisivat, on Siirin ja Irman jälleen aika ryhtyä toimeen. Heidän seikkailunsa vie perikuntariitojen, uskontoshoppailun ja automaattisen tietojenkäsittelyn käsittämättömiin maailmoihin. Ovatko Ehtoolehdon päivät luetut?

Poista. Välittömästi. Pilaantunut. Maitoa. Puoli. Litraa. Viimeinen. Käyttöpäivä. Tänään." Jääkaappi tankkasi monotonista automaattikieltä ja tehokkaiden taukojen avulla sai ruoan säilymisen kuulostamaan aina yhtä dramaattiselta. Kaappi oli puhuttu täyteen valmiita sanoja ja päivämääriä, joita se yhdisteli viisaasti kertoakseen, kuinka sen sisällä jakseltiin. Jos sana olisi pitänyt taivuttaa, kaapille tuli virheitä, joista keskusteltiin joskus hyvinkin pitkään korttipöydässä. Siirin jääkaappi oli nuori nainen, melko reipas mutta pikkuisen täynnä omaa erinomaisuuttaan. Irma oli ehdottomasti halunnut ääneksi vanhemman miehen, ja se vasta hauskaa olikin, sillä hänen jääkaapillaan oli Yleisradion entisen pääkuuluttajan ääni, heille kaikille hyvin tuttu valuuttakursseista ja merisäästä vuosien takaa. Irma oli välittömästi ryhtynyt kutsumaan jääkaappia suosikkikavaljeerikseen, ja hän oli epätoivoisesti yrittänyt opettaa sen sanomaan "kaakku" eikä "kakku".

SULJE